United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Dmitrij, lakkaa, sanoi Natalia Ivanovna. Mutta jos luovutan maan, niin ainakin kaikki muu jääpi heille, sillä tuskinpa menen naimisiin, ja jos menenkin niin ei tule lapsia ... niin että... Dmitrij, jätä tuommoiset puheet, sanoi Natalia Ivanovna, mutta Nehljudof näki kuitenkin, että Natalia oli iloissaan siitä mitä hän oli sanonut.
Hyvästi jääkää, Dmitrij Ivanovitsh, sanoi Katjusha miellyttävällä, hyväilevällä äänellään, ja, pidätellen silmiin tulvaavia kyyneleitä, juoksi eteiseen, missä hän saattoi vapaasti itkeä. Siitä saakka ei Nehljudof kolmeen vuoteen nähnyt Katjushaa.
Samaan aikaan kuin Maslova, pitkästä käymisestä nääntyneenä, lähestyi saattajinensa raastuvan oikeuden rakennusta, hänen kasvattajiensa veljenpoika, ruhtinas Dmitrij Nehljudof, samainen hänen viettelijänsä, virui vielä korkealla, pehmoisella vieterivuoteellansa, höyhenpolstareilla, ja päästettyään auki kauluksen puhtaasta hollantilaisesta yöpaidastaan, minkä rinnus oli poimusille silitetty, poltteli paperossia.
Mariettellä oli suuri sulkahattu ja musta puku, musta vaippa ja uudet mustat hansikkaat; hänen kasvonsa olivat hunnuitetut. Nähtyään Nehljudofin hän nosti huntunsa, paljasti hyvin kauniit kasvonsa loistavine silmineen ja katsahti kysyvästi häneen. Vai niin, ruhtinas Dmitrij Ivanovitsh, sanoi hän iloisella, miellyttävällä äänellä. Olisin kyllä tuntenut...
Tämmöisinä jatkuivat suhteet Nehljudofin ja Katjushan välillä koko sinä aikana, jona hän ensi kertaa oleskeli tätien luona. Tädit huomasivat asian laidan, säikähtivät, ottivat ja kirjoittivat siitä ulkomaille ruhtinatar Helena Ivanovnalle, Nehljudofin äidille. Täti Maria Ivanovna pelkäsi, että Dmitrij alkaisi pitää yhteyttä Katjushan kanssa.
Ja tämä vielä käyttämätön saippua, sisäänpainettuine kirjaimineen, nämät pyyhinliinat ja hän itse, kaikki se oli yhtä puhdasta, tuoretta, koskematonta, miellyttävää. Suloiset, kovat, punaset huulet yhä samalla tavalla kuin ennenkin rypistyivät hillitsemättömästä ilosta hänen nähtyä Nehljudofin. Tervetuloa, Dmitrij Ivanovitsh! sai hän vaivoin sanotuksi ja punastui.
Sisar kertoi lasten jääneen mummon, hänen miehensä äidin luokse, ja hyvin tyytyväisenä siihen, että väittely veljen ja miehen välillä oli loppunut, alkoi kertoa kuinka hänen lapsensa leikkivät matkustusleikkiä ihan samalla tavalla kuin ennenmuinoin hän, Dmitrij, oli leikkinyt nukkiensa mustan neekerin ja erään ranskalaiseksi sanotun nuken kanssa. Muistatko todellakin, sanoi Nehljudof hymyillen.
Mutta tuota juttua Katjushan kanssa, sitä, että Dmitrij oli saattanut ajatellakaan avioliittoa tämän kanssa, ei ruhtinaallinen äiti voinut kauhutta muistella.
Kristus on noussut, Dmitrij Ivanovitsh. On totisesti noussut, sanoi hän. He suutelivat toisiansa kaksi kertaa ja ikäänkuin epäröiden vieläkö pitää suudella ja sitte päätettyänsä, että pitää, suutelivat kolmannen kerran ja hymähtivät molemmat. Ettehän mene papin luo? kysyi Nehljudof.
Maslennikof pudisteli moittivasti päätänsä, tuli pöydän ääreen ja kirjoitti paperille, jossa oli painettu kulmakirjoitus, sulavalla käsialalla: »Tämän haltijalle, ruhtinas Dmitrij Ivanovitsh Nehljudofille, sallin minä täten vankilan konttorissa tavata linnassa säilytettyä kaupunkilaisnaista Maslovaa, samoin kuin vankilan sairaanhoitajatarta Bogoduhofskajaa». Hän päätti kirjoituksensa riipaisten suurenmoisen nimikiemuran.