Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025


Portista astui Ursus kantaen Crotonin ruumista roikkumassa olkapäänsä yli. Kerran hän vielä katseli ympärilleen, mutta rupesi sitten juoksemaan alas autiota katua, joelle päin. Chilon painui muuria vastaan litteäksi kuin lauta. "Olen surman oma, jos hän minut näkee!" mietti hän. Mutta Ursus juoksi aika kyytiä naapuritalon ohitse ja katosi seuraavan rakennuksen taakse.

Vinitius, joka tunsi Crotonin yliluonnolliset voimat, ei viitsinyt odottaa ottelun päättymistä, vaan heitti heidät oman onnensa nojaan, riensi eteenpäin, tyrkkäsi oven auki ja tuli pimeään, vähäiseen huoneeseen, jota tuli liedestä valaisi. Loimu lankesi suoraan Lygian kasvoille. Hänen toverinaan valkean ääressä oli sama vanhus, joka yhdessä Lygian ja Ursuksen kanssa oli tullut Ostrianumista.

Neuvon teille hänen asuntonsa, noutakaa hänet tänne, jotta saan käskeä häntä pitämään suunsa kiinni. Hän on minun palkkaamani. Kotiini kirjoitan kirjeen, jossa ilmoitan lähteneeni Beneventumiin. Jos kreikkalainen jo olisi ehtinyt viedä tiedon prefektille, vakuutan hänelle itse lyöneeni kuoliaaksi Crotonin ja kahakassa taittaneeni käsivarteni. Niin teen, vannon sen kautta isäni ja äitini varjon!

"Minulla on viisisataa orjaa tässä kaupungissa," huomautti Vinitius. Sitten hän antoi heille poistumisen merkin ja läksi itse kirjastohuoneeseensa, jossa istuutui kirjoittamaan Petroniukselle: »Chilon on löytänyt Lygian. Tänä iltana lähden hänen ja Crotonin kanssa Ostrianumiin ja ryöstän tytön joko paikalla sieltä tai huomenna kotoa. Vuodattakoot jumalat sinulle suosionsa.

Oi herra, näin omin silmin, kuinka Crotonin selkäranka taittui Ursuksen käsissä, joka sitten karkasi Vinitiuksen kimppuun. Hän olisi tappanut hänetkin, jollei Lygia olisi ehtinyt hätään. Vinitius oli sitten pitkän aikaa sairaana, mutta kristityt hoitivat häntä, toivoen, että rakkaus kääntäisi hänetkin kristityksi. He arvasivat oikein: nyt hän on kristitty." "Vinitiusko?" "Niin."

Chilonissa oli uteliaisuus voittanut pelon ja hän asettui naapuritalon kulmaan seuraamaan asiain kulkua. Hän laski nimittäin, että olisi edullista olla Vinitiuksen likeisyydessä, jos hänen onnistuisi ottaa Lygia haltuunsa. Urbanusta ei hän enää pelännyt, hän oli aivan vakuutettu, että lygiläinen Crotonin kädestä saisi surmansa.

Chilon, joka tunsi jokikisen Rooman asukkaan, tyyntyi tuntuvasti, kun kuuli mainittavan kuuluisan painijan nimen. Olihan hän monta monituista kertaa arenalla ihmetellyt hänen yliluonnollisia voimiaan. Nyt hän vakuutti lähtevänsä mukaan Ostrianumiin. Crotonin avulla tuntui suurilla aureus-rahoilla täytetty kukkaro paljoa helpommalta ansaita.

"Siihen en minä luota ennenkuin itse näen, mikäli silloin voin nähdä... ilman silmiä. Mutta siihen asti pidän tätä kaikkea loruna. Ursus kuristi Crotonin siksi, että hänen jäsenensä olivat rautaiset, mutta kristityt ovat tyhmyrejä, ja eihän toki tulevaisuus voi joutua tyhmyrien käsiin." "Heidän elämänsä alkaa silloin, kun he kuolevat." "Samalla voisi sanoa: päivä alkaa, kun tulee.

"Pelasta minut, oi Zeus, pelasta Apollo, pelasta Hermes, pelasta sinä kristittyjen jumala! Minä jätän Rooman ja palaan Mesembriaan, jos vain pelastatte minut tuon lemmon käsistä." Ja lygiläinen, joka oli tappanut Crotonin, näytti hänen silmissään todella yliluonnolliselta olennolta. Siinä juostessaan pitkin katua tuli hän siihen johtopäätökseen, että joku jumala on mahtanut ottaa barbaarin hahmon.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät