Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
"Te olette kaikki jättäneet täti Cottan", hän lausui, ja hänen äänensä värisi hiukan, "niin minä olen tullut takaisin olemaan hänen luonansa aina, jos hän sallii."
Rukouksissamme auttaa meitä paljon hänen omat Selityksensä Psaltarista, jotka juuri olen saanut setä Cottan kirjapainosta. Tämä kirja on nyt sisar Beatricen suuri aarre, kun minä istun hänen vuoteensa vieressä ja luen sitä hänelle.
Täti Cottan kodissa vuosi muuttui talvesta kevääksi, kesäksi ja syksyksi kylvön- ja elon-ajaksi kukkien ja hedelmien ajaksi. Eri vuoden-ajat sulivat toisiinsa, me emme tietäneet kuinka taikka milloin. Luostarissa vuosi on tarkasti jaettu Joulu-, Tammi-, Helmi-, Maalis-, Huhtikuuhun j.n.e., eikä mikään muu eroita toista kuukautta toisesta kuin nimi ja päivä.
Heidän lapsiaan: *Sofie*, syntynyt 1833, tuli hovineidiksi 1850 ja meni naimisiin 1866 italialaisen lähettisihteerin Cottan kanssa, joka kuoli 1867. *Carl*, syntynyt 1835, tuli ylioppilaaksi 1853, kamarijunkkariksi 1876 ja on nyt liikemiehenä Helsingissä.
"Saisimme nähdä, Elsa", vastasi Gottfried. "Jos sudet hätyyttäisivät jotakin Lutherin lammasta, en minä luule, että hän huolisi paljon, millä aseella hän pelastaisi sen taikka millä vaaralla." Evan kertomus. Nimptschenissä 1516. Suuria muutoksia on tapahtunut näinä kolmena viime vuonna täti Cottan perheessä.
Taikka minä ajattelen, kuinka hän varhain aamulla seisoo linnan muurien luona ja katselee Eisenachin torneja ja kaukaisia kattoja, samalla kuin suuren luostarin kello kumisten ilmoittaa hänelle, mitä kello on; ja hänen mieleensä muistuu se vireä elämä, joka alkaa kaduilla, jossa hän kerta kerjäsi leipää täti Ursula Cottan ovella.
Oli niinkuin olisin kuunnellut satuja pimeiltä aikakausilta vuosisatoja sitten, kun kuulin täti Elsan kertovan lapsuudestaan Eisenachissa, jolloin T:ri Luther vielä oli poika ja lauloi leivän tähden hyvän sukulaisemme Ursula Cottan ovella jolloin monilukuisten, korkeamuuristen luostarein munkit ja nunnat juhlallisesti astuivat katuja mustissa kaavuissaan; ja täti Elsa vapisi, kun ajatteli taivasta, koska se ehkä oli niinkuin luostarin puutarha, ja kaikki taivaan pyhimykset niinkuin täti Agnes.
Siitä on todella suuri lohdutus, että isämme valitsi nimemme runoelmista, tähdistä ja aatelispyhimysten kalenterista eikä halvasta Cottan sukupuusta. Ulrich ei ole millään lailla luopunut aikomuksestaan hyödyttää niitä talonpoikia, jotka elävät hänen setänsä aluskunnassa. Mutta häntä kohtaa enemmän vastusta, kuin hän odotti.
Mutta täti Cottan sydämessä on tyhjä paikka ihan tyhjä, ja pyhä sija on pysynyt kenenkään valloittamatta, niinkuin se olisi kuolinkammio, joka on pidetty tarkasti lukittuna ja kajoomatta siitä päivästä asti, kuin vainaja viimeiseksi oli siinä. Eikä hän kuitenkaan ole kuollut; minä sanon niin tuhansia kertoja itselleni ja tädille, kun hän puhuu siitä.
Ja silloin kenties orpana Cottan minä tarkoitan maakreivin olisi niin heltynyt, että hän olisi antanut hänelle anteeksi, vieläpä kiittänyt häntä ja tuonut hänelle enemmän leipää. Eikä silloin leivät olisi muuttuneet kukiksi, vaan maakreivin sydän kivestä lihaksi, joka näyttää minusta olevan parempi asia.
Päivän Sana
Muut Etsivät