Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Augustinin Eremitein veljeskunnasta. Minä olen Fredrik Cotta, Margareta Cottan poika, Elsan ja Theklan veli Fritz. Minä en ole enää munkki. Minä olen kristitty. Minä en ole enää vannotettu Augustinilainen. Minä olen kastettu kristitty, pyhitetty Kristukselle äitini sylistä, yhdistetty Häneen miehuuden ikäni uskon kautta.
Yhdessä hänen kanssaan näyttää koko mailma niin paljoa suuremmalta ja korkeammalta, vaan kuitenkin minä tunnen, että Jumala on näinä vuosina opettanut minulle jotakin, ja se on onni, kun saa tuoda hänelle vähäistä enemmän, kuin mitä minulla olisi ollut aikaisemmalla tytön ijälläni. Minun tähteni hän siis teki sen lupauksen, että hän jättäisi meidät ijäksi! Ja täti Cotta on niin onnellinen.
Hän sanoo, että Fritz tuli hänen luoksensa jonakin iltana Heinäkuulla, oli yötä, lähti seuraavana aamuna lutherilaisten kirjojensa kanssa siinä aikeessa, että hän menisi suoraan Wittenbergiin, ja antoi hänelle osoituksen, missä täti Cotta asui siellä.
Hän on isäni ensimäisen orpanan vaimo; mutta me olemme aina sanoneet häntä tädiksi, koska melkein kaikki pienet lapset, jotka tuntevat hänet, tekevät niin hän pitää niin paljon lapsista, ja on niin hyvä kaikille. Hän ei ole köyhä, niinkuin me, vaikkei orpana Cotta ole milloinkaan keksinyt mitään eikä edes ollut keksimällänsä. Pitäjän kirkossamme löytyy Thüringin St.
"Mikä teidän nimenne on, ystävä, ja minne matka?" "Cotta", Kristofer vastasi. "Isäni on vaaliruhtinaan painon hoitaja Wittenbergin uudessa yliopistossa." "Cotta!" kertoi ritari suuremmalla kunnioituksella, "hyvä porvarisnimi."
Voi, jospa vaan äitimme olisi pyhimys niitä hyviä naisia, joihin Jumala on mieltynyt täti Agnesin sijasta, kuinka suloista olisi silloin pyrkiä pyhimykseksi; ja kuinka varmaan voisi toivoa, että tulisi taivaasen ja sinne tultuansa olisi siellä onnellinen! Täti Ursula Cotta on myöskin niitä naisia, joitten soisin kuuluvan oikeitten pyhimysten joukkoon.
Minä luulen, että jos orpana Cotta olisi kysynyt häneltä, hän olisi vastannut uljaasti: "minulla on leipää esiliinassani, ja minä jakelin sitä näille sinun ja minun nälkään nääntyville alamais-raukoillemme", eikä olisi suinkaan epäillyt vastatessaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät