Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
"Herra Claudius, ettehän toki tarkoittane lapsen liian vähän kunnioittavan teitä?" kysäsi Ilse.
Kaikkien suuttuneina moittiessa isän kovuutta tuli Claudius sairashuoneesen, jossa minä puolihämärässä istuin vuoteen vieressä. Hän kumartui kuuntelevaisesti isäni yli, joka, tietämättä, mitä hänen ympärillänsä tapahtui, yhä edelleen mumisi itsekseen. "Hän on onnellinen hourauksissaan, hän luulee olevansa päivänpaisteisessa Kreikanmaassa", kuiskasi herra Claudius minulle hetken kuluttua.
"Onko se hirveä, Charlotte?" kysyi hän kovin kummastuneena. "Ja sinä olet viettänyt melkein koko elämäsi semmoisessa paikassa!... Miksi et milloinkaan ole sitä sanonut?" Neiti kohotti olkapäitään. "Mitä valitukset olisivat auttaneet?" kuului jotenkin katkerasti hänen huuliltansa. Herra Claudius loi häneen ankaran ja läpitunkevan katseen, vaan ei lausunut sanaakaan.
BRUTUS. Ja miksi tulet? HAAMU. Kertomahan, että Philippin luona näät mun jälleen. BRUTUS. Hyvä! Siis nään sun jälleen? HAAMU. Niin, Philippin luona. BRUTUS. No niin, Philippin luona siis. Hoi! Lucius! Varro! Claudius! Nouskaa, miehet! Claudius! LUCIUS. Kielet, herra, eivät soinnu. BRUTUS. Hän luulee yhä vielä soittavansa. Heräjä, Lucius! LUCIUS. Herra hyvä, mitä?
Charlotte oli oikeassa: lopetettu, keskeytetty oli koko kiista, juurikuin sitä ei olisi ollut olemassakaan ja katsahtaessani ylös näin vanhan kirjanpitäjän katoavan samaa tietä kuin minä olin tullut... Herra Claudius seisoi vielä palmupuun vieressä; ujosti tarkastellen loin silmäni häneen eikö hänellä ollut Kainin merkkiä otsassa? olihan hän surmannut ihmisen!
Claudius oli muitten mukana laatimassa sitä lakikokoelmaa, joka tunnetaan nimellä "Kahdentoista taulun lait". "Meillä on toinen toisessamme riittävästi tutkimisen aihetta." Kuitenkin Pope on samaa mieltä kuin Epicurus, tästä Baconin moittivasta arvostelusta huolimatta: "Siis tunne itsesi, eläkä lähde Jumalata seulomaan; Tutkia ihmisyyttä sopii ihmisen."
"Oi ruusuni!" huudahdin ehdottomasti. "Te saatte sen takaisin", sanoi herra Claudius alakuloisesti. Minä huomasin, miten hiljainen huokaus kohotti hänen rintaansa. Hän meni läheiseen huoneesen, missä kukka vielä oli lattialla, ja toi sen minulle.
"Tämä kirje on vasta huomenna varhain vietävä, Erdmann", lausui herra Claudius lyhyesti ja pisti kirjeen taskuunsa. Sillä aikaa olin minä saapunut oven luo ja ennenkuin hän ennätti huutaa minua, seisoin jo kovasti sykkivin sydämin etehisessä.
"Terve, rauha, Ilse rouva!" tervehti herra Claudius. "Te olette pitänyt luonanne pientä karkuria; minä olen tullut häntä kotiin tuomaan hän on minun omani!" Siitä selkeni asia Ilse rouvalle. Hän kavahti seisomaan, veitsi, kuoret, perunat, kaikki putosivat hänen esiliinastansa kivilattialle. "Oi, Herra Jumala, sekö siis oli koko tauti?" Hän löi kätensä yhteen.
"Hänen äitinsä on hukkunut", kuiskasi hänen seurassansa tullut väki. Herra Claudius kiersi lujemmin käsivartensa tytön ympäri ja saattoi hänet etehiseen. Hän sattui minuun pimeässä ja hänen vaatteensa olivat läpimärjät.
Päivän Sana
Muut Etsivät