United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Hän on Miss Mordaunt, orpo lapsi; ja hän asuu, niinkuin jo teille kerroin, tätinsä, Mrs Cameron'in luona, joka on leski. Heillä on noin peninkulman päässä täältä mitä kaunein huvila, minkä näkee virran tai oikeammin joen varrelta. Mrs Cameron on hyvin hyvä ja suora ihminen.
Sallikaa minun tulla teidän kanssanne vähän matkaa." Kenelm nyykäytti myöntäväisesti päätänsä, mutta ei vastannut mitään. He olivat huvilan ja hautausmaan puolivälillä, kun Mrs Cameron jatkoi sukkelasti ja liikutetulla äänellä: "Minun mieltäni painaa raskas paino; sen ei pitäisi olla oman tunnon vaiva. Minä tein parhaimman ymmärrykseni mukaan.
Kenelm oli milt'ei yhtä liikutettu kuin Mrs Cameron; hän peitti toisella kädellään kasvonsa ja ojensi toisen tarttuaksensa Mrs Cameronin käteen, mutta tämä ei tahtonut siihen tarttua.
"Te ette pyytäisi tällaista lupausta minulta, jos voisitte aavistaa kuinka pyhänä minä pidän tämän salaisuuden, jonka minulle uskotte. Tämän kautta hauta muuttuu alttariksi. Meidän häämme ovat lykätyt ajaksi." Mrs Cameron antoi Kenelmin käteen kirjeen ja sanoi: "Hän antoi sen minulle päivää ennenkuin hän kuoli." Sitten riensi hän nopein, horjuvin askelin takaisin huvilaansa.
Miksei Mrs Cameron tule?" Elsie oli hetken aikaa vaiti, loi sitten kirkkaat, mustat silmänsä Kenelmiin ja päätti tehdä pikainen muutos asiassa. "En voi sanoa miksi Mrs Cameron ei tule, mutta hän teki siinä hyvin viisaasti ja hyvin kunniallisesti. Kuulkaa, Mr Chillingly.
Lily keskeytti itsensä ja katseli puolittain arasti, puolittain veitikkamaisesti Kenelmiin ja lisäsi sitten hitaasti ja syvällä äänenvärähdyksellä: "näyttänyt vilahdusta sen sisimmäisestä minästä?" "Sisimmäisestä minästä!" toisti Mrs Cameron kummastuneena ja naurahti. Lily hiipi likemmäksi Kenelmiä ja kuiskasi: "Eikö sisimmäinen minä ole paras minämme?" Kenelm nauroi myöntyväisesti.
Sanalla sanoen, koko hänen henkinen kehityksensä oli vallan pysähtynyt monta vuotta sitten, kenties jo ennenkuin Lily oli syntynyt. Hänen näin katsellessansa tyhjään ilmaan, tullaan sanomaan että Mrs Braefield on tullut. Mrs Cameron ei säpsähdä. Hän ei milloinkaan joudu hämille. Mutta hänen liikkeensä osoittavat väsymystä ja mielipahaa; hän panee hengellisen kirjan pois.
"Hyvä Mrs Cameron," vastasi Kenelm, joka vallan tyynen-näköisenä oli tätä puhetta kuunnellut; "minä kiitän teitä siitä että puhutte niin suoraan asian, ja minä olen iloinen siitä että saan tilaisuutta ilmoittaa teille että aion lähteä tästä seudusta siinä toivossa, että saan palata tänne muutaman päivän kuluttua ja silloin oikaista teidän erehdyksenne siihen kantaan nähden, jolla minä teidän holhottianne katselen.
"Kaikista kukista minä pidän orvokkeja suurimmassa arvossa." Moniaita minuutia sen jälkeen Kenelm ja Lily kulkivat pienen joen reunaa pitkin, joka joki laski Thames'iin Mrs Cameron ja Mr Braefield kävivät edellä, sillä polku oli niin kapea, että ainoastaan kaksi voi kulkea rinnakkain.
Mrs Cameron tuli huoneesta, katseli ympärilleen, näki tytön ja meni hänen luokseen; ja hän joko hiipi niin hiljaa tai oli Lily niin kiintynyt kirjaansa, että jälkimäinen ei huomannut edellisen läsnä-oloa ennenkuin hän tunsi kepeän käden olkapäällänsä ja, katsoessansa ylös, näki tätinsä ystävälliset kasvot. "Oh!