Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Kari näki hänen hymyilevät kasvonsa, hän ei voinut sovittaa niitä yhteen hänen sanainsa kanssa. Mikä pappi on sinulle nyt saarnannut? lausui hän. Se oli Bull, nyt olen kuullut Ole Bullin soittavan, näetkös. Ethän vaan puhune totta? Ihan totta, ja sinä et koskaan ole kuullut semmoista!
Siis Englannin toimesta? Toverini englantilaisviha riehahtaa taas täyteen liekkiinsä ja minä otan siihen täydestä sydämestä osaa. Kiihkeästi paperossia vedellen, pitkä tukka leiskuen astua harppailee hän edestakaisin ja John Bull saa kuulla kunniansa. Saapuu sitten tuo jännityksellä odotettu päivä helmikuun lopulla. Toverini on aamusta alkain kuin tulisilla hiilillä.
Luulisinpa kait kuulleeni puhuttavan sinusta! Ja Ole Bull soitti. Hän soitti "Pajallakäyntiä", ja hän liitti siihen lauluja ja kansansäveleitä, toisinaan itkeviä, toisinaan nauravia. Torgerin suu aukeni yhä enemmän, silmät tulivat yhä kiiltävämmiksi ja isommiksi, ja Ole Bullin vetäissä viimeistä jousenvetämää istui hän aivan kuin kivettyneenä katsoa tuijottaen häneen.
Teltan keskipuuhun sidottujen pyssyjen perät olivat veden peitossa. Naurettavinta oli kuitenkin nähdä, kuinka "Jack" ja "Bull" olivat kavunneet eräälle ampumavara-laatikolle ja istuivat siinä selätysten, alituisesti toisiaan tuuppien, muristen ja riidellen siitä pienestä mukavuudesta, minkä laatikko heille soi.
Ole Bull katseli pojan syviä ja haaveksivia kasvoja, sillaikaa kuin Jon jännitti viulunkieliä. Sitte Jon soitti: "Kiliä mä paimensin", "Oh Olli, Olli vunukkani", sekä muita enimmän surullisia kansansäveliä, ja sitte hän lopetti eräällä virrellä, jonka oli oppinut äitiltänsä. Oli jotakin niin surumielistä viulun äänessä, että vanha Torger oikein hämmästyi.
Hänen mieleensä johtui silloin yht'äkkiä Kari, koti, pieni Jon. Pilvi peitti auringon. Minulla on vaimo ja lapsi, sanoi hän tyynesti. Kyllä emme unhota niitä, sanoi Ole Bull, Kun nyt lähdet minun mukaani kaupunkiin, niin saat yhdessä kanssani soittaa soittajaisissa, ja silloin sinä ansaitset sata taalaria illassa, sen sijaan kuin nyt saat kolme.
Itse Ole Bull olisi semmoisessa tilassa huonosti menestynyt; mutta tässä ei mitään haittaa tullut, koska soittajat olivat tottuneet ratsastamaan ja samassa viulua soittamaan harjoitus, jota koettamaan sopii kehoittaa semmoista taidetta rakastavaa yleisöä, joka samassa kaipaa liikuntoa.
Hiiliä seuloessa se kyllä on paikallaan, mutta mitenkähän kävisi yhtä erotuksettomasti seuloessa hiiliä ja timanttia sekaisin? Poika parka! sanoi Ole Bull kerran säälivästi, kun joku yritti sysätä koulupojan raitiovaunun portailta, jonne hän oli hiipinyt. Poika parka! Antakaa hänen olla! Kuka hänen koettelemuksensa tietää? Ehkä hän lukee latinaa.
Nyt jatkettiin sitten matkaa Tanganika-järveä kohden. Silloin tapahtui että vanha "Bull", viimeinen niistä koirista, joita Stanley oli tuonut Englannista, vaipui vanhuuden rasituksesta ja retkikunnan kulkemasta 250 penikulman matkasta. Dogg-koiran itsepäisyydellä ja kestäväisyydellä seurasi se edelleenkin pyssyinkantajain joukkoa, jonka perässä se ahtaalla tiellä oli tottunut käymään.
Nyt on Ole Bull tullut Kristianiaan, sanoi hän, ja jääpi sinne joksikin aikaa. Eihän sinulla, Torger, liene halua pistäytyä kaupunkiin, ja eikö Jon silloin voisi olla mukana? Jon oli silloin jo palannut kotiin, ja hänestä oli tullut muhkea mies; hän oli nyt kuudentoista vuoden ijässä. Torger säpsähti kuullessaan Bullin nimen, vanhat muistot johtuivat hänelle mieleen; hän kätki kasvot käsiinsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät