Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
"He lähtevät jo", ajatteli hän itsekseen, "he eivät enää tarvitse mitään enempää". Palkollisetkin tulivat nyt esiin, etunenässä Boriska, uusi liina päässä, hiukset pörrässä tuhkimon tavalla ja kasvot noessa; jokainen kantoi jotakin matkustajain kapineista, yritti hymyilemään ja sai juomarahaa nuorelta herralta.
"Kutsukaa nyt esiin setäni, Boriska kulta, ja auttakaa meitä kapineita sisään tuomaan". Talon kaunotar heitti vielä yhden myrkyllisen silmäyksen vaunuihin päin ja meni sitte takaisin kyökkiin; siellä näytti pimeästä uuninlävestä jotain valoa hämärtävän; Boriska huusi uuninläpeen: "No tulkaa pian ulos, on tullut vieraita". Uuninlävestä kuului takaisin tämä lyhyt vastaus: "Odottakoot!"
"Minä tahtoisin saada lasin viiniä, ei hevosilleni, vaan itselleni". "No odota minä annan heti itse". Ja hän otti kellarin-avaimen ja meni. Matyin täytyi jäädä kellarinhalssiin seisomaan. Boriska sähisi ja kähisi; hän raivosi, heitteli astioita rikki, kirskui ja noitui itsekseen kyökissä. Tuskin oli vanha herra tullut takaisin ja vaipunut äänettömyyteensä, kun Matyi taas astui sisään.
Abris herra kahden palkollisensa kanssa pisti ulos päänsä portinsuusta ja uskalsi vasta sitte vetäytyä takaisin, kun näki, että vaunut todellakin katosivat hänen silmiensä edestä. Boriska ei koko päivään väsynyt kyökissä raivoomasta ja mörisemästä. "Senkötähden ihmisellä on sukulaisia, että ne häneltä kaikki hävittävät! Ihminen ottaa omasta suustansa ja pistää heidän kitaansa.
"Kunnian herra, Boriska käskee kysyä, mitä illalliseksi keitetään". "Onko teidän tapa syödä illallista?" kysyi Abris herra, vieraisinsa kääntyen. "Onpa kyllä", riensi Károly vastaamaan, ennenkun hänen nöyrä äitinsä ehtisi sanoa päin vastoin. Abris herra huokasi raskaasti, nousi ylös ja meni kyökkiin.
"Tervetulleet, emme ole odottaneet teitä", lausui Károly nauraen, kun hän laski heidät rannalle ja avasi heille sen oven, jonka Boriska oli jälkeensä sulkenut.
"Oi, Boriska kultani!" sanoi nuori herra ivallisella äänellä. "Kuinka te olette tullut kauniiksi, sittekuin viimeksi näimme toisiamme! Minä arvelen, että te paaston-aikana menette miehelään. Ehkä se kuitenkin olisi aikaista, eikö niin?" "No, mutta kuinka nuori herra Károly on tullut rumaksi, sittekuin viimeiseksi näin hänet!
Nähdessään, että niin piti olla, sieppasi Boriska kukon hänen kädestään ja ajoi hänet ulos kyökistä. Kahden tunnin kuluttua oli tuo suuri illallinen valmis. Tuo kelpo, kunniallinen kukko oli niin poltettu, kuin suinkin olla saattoi, ja ainoastaan luut siinä olivat vielä kovemmat kuin liha.
Päivän Sana
Muut Etsivät