Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Hänellä oli suuri etumatka, sillä Vitigeksen oli täytynyt seitsemän kertaa raivata itselleen tie hunniparvien läpi. Mutta gootin ratsu Boreas tuntui saaneen siivet. Hän pääsi yhä lähemmäksi uhriaan. Pakeneva kuuli hänen jo käskevän pysähtyä ja ryhtyä taisteluun. Calpurnius kannusti hevostaan. Silloin se kaatui hänen allaan.
"Tule telttaasi", sanoi Totila tarttuen kuninkaan vaippaan. "Täällä ei ole hyvä olla." Saavuttuaan kuninkaan telttaan ystävykset istuutuivat ääneti kauniin marmoripöydän ääreen, jolla oli kultaisissa vadeissa homeista leipää ja muutamia lihapaloja. "Se oli viimeisen edellinen hevonen kuninkaallisesta tallista", sanoi Hildebad. "Boreas on enää jäljellä." "Boreasta ei saa teurastaa!
Mutta pohjantuulen jumala, tuo tuima ja ilkeä Boreas, näki kateudella, miten molempain nuorukaisten keskinäinen ystävyys yhä enemmin karttui. Hänkin oli näet ihastunut Hyakintoon ja halusi hänen ystävyyteensä päästä. Mutta kun ei nähnyt voivansa kilpailla hänen suosiosta jalon päivänjumalan kanssa, rupesi hän Apollonia kadehtimaan.
Hän ei kärsinyt sitä, että toinen jumala, kuka hyvänsä, paremmin kuin hän saavutti ihmisten luottamusta. Eikö ollut hän, Boreas, yhtä hyvin jumala kuin Apollonikin, jos ei kylläkään niin korkea. Hän siis mietti kostoa. Ja kun hän ei uskaltanut eikä liioin voinutkaan kostaa mahtavalle Apollonille, niin hän päätti kostaa viattomalle Hyakintolle. Mutta kun jumala kostaa, niin kostaa hän ankarasti.
Mut kun tuo tappelija Boreas Saa lauhan Thetiin suuttumaan, niin, katso, Tukeva haaksi halkoo vesivuoret Ja kahden marjan elementin kesken Niin hyppelee kuin Perseuksen ratsu. Miss' on nyt korska venho, jonka heikot Ja ohukaiset laidat voiman kanssa Tek' äsken kilpaa? Satamaan on mennyt, Jos sit' ei ole hörpännyt Neptunus.
Tammoja niityillään tuhatkuntia häll' oli kolme, 221 korskia varsoistaan, ilakoiden hyppelevistä. Itsepä mielistyi Boreas ihanaisihin noihin, muotoon muuttautuin oron mustan, luoksi jo luotui; varsaa kantoivat kakstoista ne kaunoa hälle.
Vihdoin kuninkaan tarkka silmä huomasi, että Hadrianuksen haudan ulkomuureilta katosivat isaurilaisten tutut sotamerkit ja tiheät keihäsrivit. Hän piti sitä tarkasti silmällä. Niitä ei vaihdettu. Aukkoa ei täytetty. Silloin hän hypähti satulastaan, iski ratsuaan kämmenellään kaulalle ja sanoi: "Mene kotiin, Boreas!" Viisas eläin lähti heti laukkaamaan leiriin päin. "Nyt eteenpäin, gootit!
Vaan nyt oli myös Boreas valpeellansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät