Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. marraskuuta 2025
»Myöhemmin, herra, jos sallitte.» Ja Regina meni huoneeseen, missä laski pimeässä kantamuksensa maahan. »Askaroikoon hän rauhassa sisällä», ajatteli Boleslav ja kääntyi raunioita kohden, etsiäkseen sieltä suojapaikkaa. Kellariholvista huokui lämmintä. Hän sytytti kynttilän ja meni niljakoita portaita alas.
Yhä syvemmäksi repeytyi rako väkiryhmään, yhä ohuemmaksi kävi aita, joka erotti saattueen asestetuista schrandenilaisista. Nämä katselivat levottomasti kaikille suunnille, sillä he tunsivat itsensä johdottomiksi. Jo seisoi Boleslav rinta rintaa vasten heidän edessään. He tahtoivat tunkeutua eteenpäin.
Nämä kasvot muistuttivat hänelle tuomiokirkon alttarikuvaa, joka esitti neitsyt Maariaa kauniissa puutarhassa soreain liljojen ja lyhytvartisten punaruusujen keskellä. Jotakin toistakin muistuttivat hänelle nämä kasvot. Hän ei vain tiennyt ketä. Ja hänen tätä parhaallaan miettiessään levisi hehkuva ruusunpuna nuoren tytön somille kasvoille ja sirot huulet kuiskuttivat: »Boleslav oletko se sinä?»
Boleslav oli lopettanut. Engelbert vaihtoi neuvottelevan silmäyksen toveriensa kanssa; sitten hän sanoi: »Olemme tuoneet tarpeelliset työkalut mukanamme jos annat meille lautoja, teemme tuotapikaa kirstun.» »Tosin siitä ei tule mitään ritarillista ruumiskirstua,» lisäsi Peter Negenthin karkeasti hymyillen. Engelbert heitti häneen nuhtelevan katseen. Pieni joukko kuiskutteli ja nurisi.
»Mutta eihän sentään ole totta, että aamulla viet hänet pois vangittuna ja asetat hänet sotaoikeuden eteen, niin että hänet ammutaan onhan se valetta? Sitä en usko sinusta. Niin huono et toki ole.» Boleslav koetti hillitä kärsimättömyyttään.
Uuninnurkkaan, puoleksi joulukuusen alle, laittoi hän vuoteen lattialle. Regina nukkui öljylampun rauhallisen valon kajossa. Boleslav meni hänen luoksensa ja huusi ja pudisteli häntä. Mutta häntä oli mahdoton saada hereille. Silloin nosti Boleslav hänet pystyyn kantaakseen hänet vuoteeseen. Regina huokasi syvään, kietoi kätensä Boleslavin kaulaan ja laski päänsä hänen olalleen.
Hän oli Regina, ja hän huuhtoi pesuvaatteitaan hietasärkän reunalla. Boleslav rypisti kulmiaan. Että hänen pitikin juuri täällä kohdata tämä nainen! Mutta toisekseen kohtuuton ei saanut olla, väistyihän tyttö hänen tieltään, missä suinkin voi, toden totta ei hänen tarvinnut paljo kärsiä tämän läsnäolosta. Puoleksi ajattelematta nojautui hän käsipuuhun ja katseli pesutyttöä.
Silloin äkkiä hätkähtivät heidän rivinsä, sillä heidän korviinsa kajahti lyhyt, sotilaallinen »seis!» jonka he olivat usein kuulleet sotaretkellä. Ja vanhan tavan mukaan tottelivat heidän jäsenensä, vaikkakin tahto ponnisteli vastaan. Boleslav, joka tämän komennon oli huutanut kantajille, huomasi hätkähdyksen miesseinässä edessään äkillinen pelastava ajatus leimahti hänen aivoissaan.
Helena, tuo puhdas ja valoisa, hänen nuoruutensa hyvä hengetär, luotti vielä hänen voimaansa ja uskollisuuteensa. Ja hän, Boleslav, hän ei totisesti ole saattava lemmittynsä uskoa häpeään. Ennemmin tahtoi hän kuolla kuin alentua häpeään ja itsensä halveksimiseen.
Sitten kun viimeiset olivat ulkona, kuivasi hän hien otsaltaan, pani kätensä ristiin ja sanoi tuskallisesti huokaisten: »Ah, Amalia, kunpa he vain eivät tekisi hänelle väkivaltaa.» Saavuttuaan maantielle näki Boleslav kirkkomaan aidan varjossa naisolennon, joka epäröiden kääntyi häntä kohden. Hetki, jota hän kahdeksan vuotta oli ikävällä odottanut, oli nyt tullut.
Päivän Sana
Muut Etsivät