Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Hän heitti liinan päällensä ja riensi pihan yli, puutarhan kautta Bincenz'in talolle. Mitä Bincenz, mitä ihmiset hänestä ajattelivat? Ah, olihan se kaikki yhdentekevä mitä hän nyt siitä huoli! Hän saapui talolle.
Kappaleiksi tämä hyödytön asunto, joka vangitsi sielua rikoksen ja huolen kahleissa. Hän juoksi ylös, vaan ei jaksanut edemmäksi, hän vaipui penkille jälleen. Riippuiko tämä sorrettu, kuoloon asti väsynyt sydän kenties vielä jollakin näkymättömällä langalla elämästä kiinni? Siellä Jumalan kiitos askeleita kuului nurmella siellä tuli Bincenz!
Miksi Herra Jumala toisia niin rikastuttaa ja jättää toiset niin köyhiksi? nurrisi Bincenz ja riutui sisällisesti samoin kuin Wappukin. Jos molemmat olisivat yhdistäneet huolensa ja tuskansa, niin sillä olisi voitu Oetz-laakson hävittää. Eräänä iltana, heinänteon aikana, oli Wappu auttamassa suurten vaunujen täyttämisessä.
Wappu puri hampaansa yhteen eikä sanaakaan sanonut, mutta Bincenz kyllä huomasi mitä hän tunsi. Tiedätkö mitä? sanoi Bincenz meilläkin on huvit Pietarin-Paavalin päivänä, ja jos ylimystalon emäntä tahtoisi olla muassa, tulisi siitä juhla, josta likellä ja kaukana puhuttaisiin tule kerran minun kanssani tanssiin!
Tanssi-paikka oli tyhjä ainoastaan kaksi oli jäänyt Wapun luo: Bincenz ja Benedikt. Wappu seisoi vielä samassa paikassa eikä liikahtanut. Oli kuin hän ei olisi ollut hengissä. Bincenz katseli häntä käsivarret ristissä. Benedikt tuli hänen luoksensa ja tarttui hiljaa hänen käsivarteensa: Wappu älä ota sitä niin sydämeesi me olemme vielä jälellä ja me tahdomme hankkia sinulle hyvitystä.
He astuivat äänettöminä toinen toisensa rinnalla. Mitä maailmasta kuuluu, kysyi Wappu viimein tapansa mukaan. Ei paljoa! sanoi Bincenz, kerrotaanpa vaan että Hagenbacher Pietarin ja Paavalin päivänä Sölden'issä menee tanssiin palvelus-piian Asran kanssa. Minä olen kuullut sen siltä, joka Imst'istä oli tuonut Asralle Joosepin maksamat kengät ja silkkiliinan!
Sitten astui hän ales kotia kohden, joka taas oli koto hänelle ja jossa hänen jalkansa astui omalla pohjalla ja maalla. Klettermaier seisoi oven ulkopuolella ja heilutti riemuten lakkiansa Wapun lähestyessä. Se piika, joka kaksi vuotta sitten oli ollut niin hävytön Wappua kohtaan, toi nyt itkien ja nöyrästi avaimet hänelle, ja ovella vastaan-otti Bincenz häntä.
Kallisarvoisen otuksen! kuiskasi hän. Wappu värisi. Missä se on? Hän makaa Achessa! Wappu tarttui hänen käsivarteensa ja tuijotti häneen kuin hullu. Kuka? Sitä sinä kysyt? Jooseppi? huusi Wappu ja kaatui seinää vasten. Se oli vaikean-tapainen työ! sanoi Bincenz pyyhkien otsaansa, enhän minä itse uskonut, että hän niin pian tulisi tielleni. Hitto tietäköön mikä häntä ajoi ulos keskellä yötä.
Kirottu sinä nyt ja ijankaikkisesti kirottu ja hyljätty tällä ja toisella puolella hautaa! Tämä on siis kiitos, sanoi Bincenz etkö sinä siis käskenyt minua tätä tekemään? Ja vaikka olisinkin käskenyt sinua, olisiko sinun sentähden ollut pakko sitä tehdä? Ihminen puhuu paljon vihoissansa, jota hän sitten katuu etkö sinä olisi voinut odottaa kunnes olisin tointunut tuosta kovasta kohtalosta?
Hänen täytyi mennä ulos, hänen täytyi nähdä oliko Bincenz kotona hänen täytyi puhutella Bincenz'ia, vielä ennen päivän nousua täytyi hänelle sanoa, ett'ei tuo kamala teko saisi tapahtua hän oli ikäänkuin kuumeessa, kaikki suonet sykkivät hän oli tahtonut, pyytänyt tuota tekoa mutta ainoastaan ajatus että se olisi tehty, sammutti hänen vihansa vimman, ja hän antoi anteeksi!
Päivän Sana
Muut Etsivät