Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Ne sisälsivät kaikenlaisia, yhteisen kansan opetukseksi aiottuja hyödyllisiä ja huvittavia kirjoituksia puhtaalla ja sujuvalla kansan kielellä. Kahden vuoden päästä Becker luopui Turun Viikkosanomain toimituksesta, jättäen lehtensä muiden haltuun. Becker keräili myös kansanlauluja.
"No, poikaseni," kapteeni Becker sanoi, "sinä et näy tehneen juuri onnellista matkaa. Mikä nimesi on?" "Hannu, Kristian, kotoisin Kalaniemeltä Grönlannista." "Sitten olet joutunut jotenkin etäälle kodistasi, Hannu hyvä. Kuinka se kävi?" "Minä lähdin hylkeenpyynnölle, herra," Eskimo vastasi, "sillä minä olen metsästäjä, ja maanmieheni pitävät minua tarkimpana ampujana seassansa.
Becker, sanoi Aadolf Skytte ja astui hänen luokseen. Drake seisoi liikkumatta ja katseli metsän pimeyteen. Kapteeni, sanoi toinen luutnantti, teidän poissaollessanne on sattunut kaksi tapausta. Toinen, että tuuli on vahvenemassa, ja toinen, että piru kaiketi on vienyt kunnioitettavan... Mutta mikä teidän on? Olettehan paljain päin, ilman viittaa, mykkä ja liikkumaton kuin kuvapatsas.
"Nyt tiedät, Robert," kapteeni lausui, "mitä jäämeren vaaroja vastaan taisteleminen merkitsee." "Kyllä, ja tunnustanpa niiden olevan suurempia, kuin olen ajatellutkaan. Monesti luulin viime yönä loppumme varmaksi, ja ainoastaan teidän taitavuuttanne, kapteeni Becker, meidän on kiittäminen pelastuksestamme."
Keksintö tuli hänestä yhä merkillisemmäksi, jonka vuoksi hän lopulta huusi kapteenia, joka ensimmäisen perämiehen kanssa käveli edes takaisin peräkannella. Kapteeni Becker noudatti tähystimensä parhaan mitä laivassa oli ja katseli Robertin osottamalle suunnalle. "Kas, se on kajakki!" hän sanoi vähän ajan kuluttua. "Luullakseni siinä on ihminen, joka on nostanut hätälipun." "Kajakki?
Becker! kuului toisen luutnantin ääni rannalta. Täällä! vastasi Drake ja tarttui Marian käteen auttaaksensa hänet alas satulasta. Mutta tuskin Drake oli tuntenut tämän käden vapisevan hänen kädessään, kun Maria äkkiä riistäytyi irti. Maria oli rannalla keskustelevien äänistä erottanut sen, jonka sointu tunkeutui syvälle hänen sydänjuuriinsa asti.
Toverit, jos olette ymmärtäneet sanani ja hyväksytte ne, niin vastatkaa! Olemme, hyväksymme! huusivat useimmat ja heiluttivat hattujaan. Hyvä, minä olen siinä tapauksessa kapteeninne. Nimeni keskuudessanne on Becker. Minä johdan teidät iloisiin seikkailuihin, nautintoihin ja rikkauteen. Te jätätte kohtalonne minun käsiini. Minä ohjaan sitä kuin mies, ja voi minua, jos petytte!
Kapteeni Becker tiesi kokemuksesta, että paras tapa suojella itseänsä ilman-alan ankaruudelta oli laittaa asumukset samaan tapaan kuin maan asukkaatkin, ja elää samallaisella ruo'alla kuin he, välttäen kuitenkin sitä siivottomuutta, joka on tavallista eskimomajoissa.
Rouva raukalta sammui viimeinenkin toivon kipinä; hän oli vaipua epäilykseen ja suri puolisotansa kuolleeksi. "Toinen kesä on tosin kulunut," kapteeni Becker lausui eräänä päivänä, kun talvimyrsky riehui ulkona, "mutta emme sen vuoksi saa langeta epätoivoon. Vielä saatamme toivoa nähdä ystäväämme.
Mutta suostumuksenne täytyy olla vapaaehtoinen. Jos sentähden katsotte paremmaksi kulkea miehistönä rihkamalaivassa Tukholman ja Amsterdamin väliä kahden guldenin pestillä ja kohtuullisella läski- ja herneannoksella, niin minä vetäydyn syrjään ja jätän päällikkyyden tälle arvossapidetylle kauppiaalle Sakari Jansenille, joka seisoo vieressäni. Ei, eläköön kapteeni Becker! huusi miehistö.
Päivän Sana
Muut Etsivät