Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
"Miksi et rakasta Baruch Nathania, joka kumminkin on rikas mies; jota voipi rakastaa? Tahdon sinulle sanoa, minkätähden et häntä rakasta: koska sinä Mayer Anshelmia " "Isä, älä sitä puhetta enää jatka", huusi Gudula punoittavin poskin ja nousi seisaalleen, "sinä solvaat ja loukkaat vaan minua sillä, mitä tahdot sanoa!" "Solvata ja loukatahan minä sinua tahdonkin", sanoi isä ynseästi.
Etkö tiedä, että hän on kivuloinen ja kyttyräselkäinen kuin kameli?" "Tiedän kyllä", vastasi Mayer Anshelm tyynesti, "mutta minä tiedän myöskin, että hän on hyvin lempeäluontoinen, ja ett'ei hänen kova osansa ole voinut hänen sydäntänsä paaduttaa; hän on avulias ja hurskas, ja köyhät ja sairaat siunaavat häntä, senhän Te hyvin tiedätte, isä Baruch! Hänellä on hyvä ja lempeä sydän ja "
Sillä tiedänhän minä sen, että te molemmat olette ainoat, jotka sydämmestänne minulle hyvää suotte. Teihin, isä Baruch, luotan minä täydellisesti, niinkuin poika ainakin, ja sinua, Gudula, rakastan minä, kuin jos olisit minun oma sisareni". "Kuuletko, Gudula", sanoi vanhus, "hän nimittää itsensä minun pojakseni, ja sinua hän rakastaa sisarenansa!"
"Eikö hän ole vielä kotiin tullut?" kysyi Mayer Anshelm hetkisen kuluttua. "Ei", huusi vanhus kolkosti, "ei hän vielä ole tullut, vaikka on jo kuusi tuntia kulunut siitä, kun hän lähti!" "Minä lähden häntä etsimään, minä tuon hänet takaisin!" sanoi Mayer Anshelm päättävästi. "Neuvokaa minulle tie, isä Baruch, niin lähden häntä hakemaan". "En tiedä tietä, Mayer Anshelm."
Tässä", sanoi hän, käärien pitsin auki "on vielä vähän arvokasta, kalliita, vanhoja pitsiä. Minulle on vakuutettu, että ne ystävien kesken ovat vähintäin kahden kymmenen taalerin arvoisia Baruch Mendeliltä emme voi toivoa enempää kuin puolet siitä summasta".
"Ja sitte sinä tietysti lähdet tältä likaiselta Juutalaiskadulta", sanoi Baruch, "ja muutat tuolle suurelle kadulle, jolla rikkaat teidän kansasta asuvat, vieläpä kenties ostat itsellesi suurella rahasummalla, kuten Nathansonkin, oikeuden asua ulkopuolella Juutalaiskaupunkia, tuolla komealla kadulla, jolla suuret tukkukauppiaat asuvat".
Huuto, joko kauhun tai vihan, pääsi nuorukaisen huulilta. "Te ette tietä tiedä, Baruch? Ette edes tiedä minne Gudulan on meneminen, kun hänen iltahämärässä täytyy yön selkään lähteä työtä hakemaan? Te olette kelvoton isä, Baruch. Te käytätte itseänne väärin hyvää, suloista lastanne kohtaan.
Mutta minä tiesin, että siveä tyttö sellaisiin kysymyksiin vastaa ainoastaan isänsä läsnäollessa. Ja sentähden kysyn minä sinulta, Baruch, ennenkuin Gudula vastauksen antaa, josko sinä tahdot minua tyttäresi mieheksi ja tahdot antaa minulle Gudulan vaimoksi?"
"Isä Baruch", sanoi vihdoin Gudula ja osoitti Mayer Anshelmia, "hän on minut kuolemasta ja häpeästä pelastanut. Se on hänen ansionsa, että me jälleen olemme yhdessä." "Minä olen hänen edestänsä rukoileva aamuin ja illoin", huudahti Baruch, ojentaen hänelle kätensä. "Minä olen häntä rakastava kuin omaa poikaani".
Olen tarkoin tutkinut sydäntäni ja olen havainnut, että se on ahdas ja täydelleen tyytyväinen siihen, mitä sillä nyt on, nimittäin rakkauteen teitä kohtaan, isä Baruch ja sisar Gudula, eikä vaadi sen enempää. Niin palavaa hehkua ja innokasta halajamista, kuin minkä runoilijat kertovat rakkauden olevan, ei minun sydämmeni tunne ollenkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät