Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Siellä antoi hän hänelle uuden hiljaisuuden merkin ja, avaten toisen, seinäverhojen peittämän oven, jonka aukosta kirkas valo välähti, katosi.
Poppaea rupesi vieläkin tarkemmin katselemaan Lygiaa, joka seisoi hänen edessään, pää kumarassa, milloin uteliaasti avaten loistavat silmänsä, milloin päästäen silmäluomet niitä peittämään.
»Pöytään!» huusi Pietari avaten suuresti meluten oven vaimolleen, joka tuli sisään höyryävä vati käsissä. »Pöytään, minulla ei ole koskaan eläissäni ollut niin nälkä!» Oli sunnuntai iltakirkon jälkeen, raskas, painava päivä, semmoinen, jolloin kaikki ihmiskunnan surulliset ajatukset juontuvat mieleen. Myrsky on tulossa. Lähin osa merta on likaisenkaltainen, taempana on meri mustaa.
Stiina-muori on oikeassa, lausui Anna, ja se, mitä hän sanoo, kelpaa todella rauhoittamaan meitä. Eikö herrasväki halua nyt mennä levolle? keskeytti hänet Stiina-muori, avaten komeron oven. Kammiossa oli laitettu valmiiksi vuode, joka oli melkein yhtä leveä ja pitkä kuin koko huone, niin että ainoastaan pieni tuoli mahtui sinne lisää.
"Tiedätkö Kristo", sanoi hän juosten iloisesti ylös rappusia ja avaten tulevan asuntonsa oven, "miksi valitsin tämän talon? Siksi, että se on niin kodikkaan ja lämpimän näköinen.
Ja kuka sitten on tuo toinen henkilö? kysyi mylady; ettekö voi sanoa minulle hänen nimeänsä? Samaan liittoon kuului portaissa kovaa kannusten kilinää; muutamia ääniä kulki ohitse ja haihtui, ja yksinäisen henkilön askeleet lähestyivät ovea. Sieltä saapuu se henkilö, rouvani, sanoi upseeri avaten oven ja asettuen kunnioittavaan ja alamaiseen asentoon. Samassa näkyi mies kynnyksellä.
"Katsos, minkälaisen vieraan olet taloosi ottanut", sanoi Morgiana avaten päällikön viitan ja osoittaen tikaria, "katso häntä tarkasti, niin etköhän tunne häntä samaksi mieheksi, joka öljykauppiaana kerran ennenkin on käynyt talossasi. Tunsin hänet heti paikalla rosvopäälliköksi, joka toveriensa kanssa joku aika sitten tunkeutui taloosi."
Sakastin ovensuussa oli erillään muista penkki, johon suntio sen ovea avaten saattoi Snellmanin, Lönnrotin, professorin, pappilan nuoret herrat ja joitain muita Anterolle tuntemattomia herroja. Virren veisattua asettuivat papit alttarille messupaidoissaan.
Ahaa! olette kuninkaan tovereita..." Nämä aikoivat jo syöstä hänen päällensä. "No sitten", hän päätti, avaten takkinsa ja näyttäen erästä hänen kaulassaan kaikenlaisten tähtien ja nauhojen joukossa rippuvaa sormusta, "no sitten, toverit ... minä olen yksi teidän joukkoanne." Aika jo olikin; kostajien neljä puukkoa välkkyi jo hänen silmäinsä edessä.
Alakuloinen hän oli hamaan lähtöönsä asti, välistä puristaen ja avaten nyrkkiänsä ja katsellen kämmentään sekä puhellen kuinka häntä kauhistaa, jos pitäisi kuolla ilman katumusta, halvaukseen. Hän sanoi myös tehneensä lupauksen, olla suuttumatta, koskapa suuttumus vaan pilaa veren ja nostaa sitä päähän. Ja koska hän nyt muutoinkin oli luopunut kaikesta, niin mitäpäs olisi hänen tarvis suuttuakaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät