Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Silloin hänen täytyy mennä ammentamaan vettä eräästä vesisäiliöstä, jota kutsutaan auringonkaivoksi." "Tiedätkös missä tämä kaivo on?" Publius kysyi. "Akaasialehdon takana," Lysias vastasi. "Vierasten-opas näytti sen minulle. Siinä pitäisi oleman erittäin hyvää vettä, eikä auringon noustessa saa uhrata jumalalle mitään muuta.
Kapeilla, ahtailla laitumilla, joihin pääsi liian paljon varjoa ja liian vähän auringon paistetta, kuljeskelivat lehmät kurjan näköisinä ja pieninä terävöillä lonkkaluillaan luonnollinen seuraus satavuotisesta nälän kärsimisestä ja tukahuttavan navetan ilmasta!
Hän ei voinut myöskään näitä tutkimuksiansa ulottaa erittäin etäälle, kun hän pelkäsi, että hevonen varastettaisiin; ja näin vaeltaissaan levotonna edestakaisin näki hän auringon laskeuvan alas taivahan rantaan.
"Knuutti," sanoi Akselinpoika lempeästi liikutettuna, "sinä olet heittänyt vilahduksen puolipäivän auringon loistosta elämäni himmeään iltaan; mutta sinä olisit muuttanut sen autuuden suurimmaksi iloksi, jos olisit antanut Signelleni viittauksen, että hän täällä mahdollisesti voisi toivoa saadaksensa laskeutua kuolemaan tuomitun isänsä sydämelle."
Mutta olihan se vallan luonnollista, kuinka hän voisi muuta, koska hän ei kumminkaan ollut sokea. Millä oikeudella sitä paheksuin? Kaikki muutkin häneen ihastuivat, minä etupäässä. Ja oliko järjellistä suuttua Anttiin siitä, että hän oli unhottanut katsoa auringon nousua, kun innostui puhelemaan Agnesin kanssa? Minun tähteni hän muka ei olisi sitä unhottanut. Oliko kumma?
Te saatte silloin olla ällisteleväin katseliain joukossa, jotka ihmettelevät nousevan auringon sokaisevaa loistoa." "Lakkaa jo! Tahdotkos murhata minut valheellisella kertomuksellasi?" huusi Cecilia, mutta vapisi kuitenkin, ikäänkun se voisi olla totta.
Joka päivä, kello yhdestätoista kolmeen, jolloin valo on kirkkaimmillaan, sekä varsinkin kun keskipäivä levittää taivaanrannan ääriin suuret siniset siipensä auringon polttavia liekkejä kiillottaakseen, kiiruhtaa niiden siivekäs joukkio etsimään puolisoaan, joka on kuninkaallisempi ja saavuttamattomampi kuin mikään tarujen lumottu ruhtinatar.
Metsä peitti auringon ja kasvot, Kun hän, epäellen toivostansa, Taloon tulj miss' eli sielun paimen. Talo suuri, tää olj ryöstettynä, Tyhjä, kolkko, niinkun paljas saari Hämärässä nähty lammen jäältä. Tuvass yksin kiukaan vieress' istui, Vuosist' uupununna, soltto Klinga.
Mutta nyt kevät-puoleen tulee laulajaparvi, hamppu-linnun johtamana; tämäkin on hyvin puettu; mutta taidot ovat vähäiset. Mutta sitten tulee viheriävarpunen, jonka pientä ruhoa tuskin saattaa eroittaa lehtiryhmien joukosta, ja leivonen, joka liitelee yläällä ilmassa ja jota ei näe auringon paisteelta.
"Pääskyläinen", u. 1, kertoilee, kuinka pääskysen munasta syntyi ihana neito, joka, monta kosijaa hylättyänsä, viimein joutui Nurmi-Tuomaan omaksi. Runossa "Turo, kuun ja auringon pelastaja", u. 2, esiintyy Turo niminen sankari, joka Hiiden kartanosta tuo takaisin päivän ja kuun ja asettaa ne ihmisille paistamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät