Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
»Se on jo melkein lopussa», sanoi kreivi Menteith. »Minulla ei ole muuta lisättävää kuin että Allan Mac Aulay on väkevyytensä, urhoutensa sekä lujan, omavaltaisen tahtonsa tähden ynnä myös siitä syystä, että hän, niinkuin yleisesti luullaan, seurustelee yliluonnollisten olentojen kanssa ja taitaa ennustaa tulevia tapauksia, paljoa suuremmassa arvossa klanilaistensa kesken kuin vanhempi veli.
Ja Donald ukko, joka nyt oli myös tullut sinne, vahvisti isäntänsä kertomuksen näistä vastuksista, välistä käsiään tai silmiään kohottamalla, välistä päätänsä pudistamalla, joka kerta kun Mac Aulay sai suustansa jonkin kurkkuäänen. Mutta kaikesta tästä ei järkähtämättömän kapteenin mieli vähääkään muuttunut.
»Jos asia niin on», virkkoi Angus Mac Aulay, »niin täytyy antaa väelleni muutamia käskyjä ja pitää huolta siitä, että Annikka Lyle saa täydessä turvassa matkustaa kanssamme. »Annikka Lyle!» toisti Dalgetty. »Onko hänkin mukana tällä sotaretkeltä?»
»Minä olen sanonut sinulle, että hänen sukuperänsä tietämättömyys oli meidän liittomme ainoa este. Se on nyt poistunut ja mimmoiseksi arvelet itseäsi, että minun muka pitäisi sinun tähtesi luopua oikeudestani?» »Paljasta sitten miekkasi», sanoi Mac Aulay, »kyllä me toisemme ymmärrämme.» »Ei nyt», vastusti Menteith, »eikä tässä paikassa.
Pienessä kamarissa, kaukana muista linnassa olevista vieraista, tarjottiin herra Duncan Campbell'ille kaikenlaatuista virvoitusta, ja kreivi ynnä Allan Mac Aulay pitivät kunnioittavasti hänelle seuraa.
»Mitä pirun musiikkia mulla olisi», vastasi Mac Aulay, »paitsi rakkopillinpuhaltajaa, joka on puhaltanut itsensä melkein loppuun kunnianhimoisessa kiistassa kolmen virkaveljensä kanssa. Mutta voinhan sentään lähettää Annikka Lylen harppuineen.» Ja hän läksi käskemään tyttöä sinne.
»Tiedä sitten, että lapsi, jonka säälini säästi silloin kun hävitimme hänen isänsä vahvan tornin, kasvatettiin heimokunnassamme ottolapsena, kunnes heimokuntamme leppymätön verivihollinen, Allan Mac Aulay Verikäsi ynnä Lennoxin ratsumiehet Menteithin perillisen johdossa teloittivat meidät Ballenduthillin vuoriahteissa.»
Ja vielä hän lisäsi pyytävänsä Angus Mac Aulaytä olemaan vihkiäisissä läsnä, jolla pyynnöllä tahtoi osoittaa, kuinka suuressa arvossa he pitivät neidon monivuotista suojelijaa. Mac Aulay tuli tämän sanoman kuultuansa sangen ykstotiseksi ja oikaisi vartalonsa suoraksi niinkuin mies, joka arvelee, ettei hänestä ole arvon mukaan lukua pidetty.
Kapteenin luento sotataidosta keskeytyi tähän äkkiä, sillä Allan Mac Aulay huusi: »Sijaa uudelle vieraalle, joka on odottamaton eikä tervetullut!» Samassa salin ovi aukeni, ja sisään astui harmaatukkainen, sangen jalonmuotoinen mies. Hänen käytöksensä oli semmoinen, joka vaatii kunnioitusta ja kuuliaisuuttakin.
Allan Mac Aulay näkyi yksin väistyvän entisen tuttavansa läheisyydestä, vaikka hän veljensä kysyessä ei voinut tuoda esiin mitään syytä, paitsi että seuranpito miehen kanssa, joka niin vähän aikaa sitten oli ollut Argylen sekä muiden vihollisten parvessa, oli hänelle vastenmielinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät