United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä vaikka en suinkaan pelkää mitään väkivaltaa kapteeni Dalgettyltä, pidän kuitenkin aina mielelläni Andersonia luonani, sillä hän on parempaa sukua, vähän herrastapainen.» »En ole tätä Andersonia nähnyt», virkkoi Mac Aulay. »Otitko hänet Englannissa palvelukseesi?» »Niin tein», vastasi kreivi Menteith; »saat nähdä hänet huomenna. Sillä aikaa toivotan sinulle hyvää yötä.»
Hän viivyskeli välistä vuorokausia poissa, muka metsästämässä, vaikka usein ei tuonut mitään otusta kotiin. Ja se vielä enensi isän huolta, että muutamat Sumun Lapsista, joiden rohkeus oli valtakunnan pahenevasta levottomuudesta paisunut, olivat nyt palanneet entisille tyyssijoillensa; ja uuden hävitysretken heitä vastaan katsoi vanha Mac Aulay vähän vaaralliseksi.
Kuulkaapas, Mac Aulay», hän kuiskasi lopun puhettansa kartanonherran korvaan, »jottei hän jollakin keinolla vaikuttaisi Menteithin koskemattomaan mieleen taikka veljenne eriskummalliseen luonteeseen, olisi parasta lähettää heidän kamariinsa musiikkia, joka estäisi hänet viekoittamasta heitä salaiseen keskusteluun.»
»Herra markiisi», sanoi Angus Mac Aulay; »minun Allan-veljessäni, niinkuin meissä kaikissa Jumalan luomissa, on vikoja yhtä hyvin kuin ansioitakin.
Angus Mac Aulay tuli tuomaan sanoman, jonka ilmoittaminen kuitenkin näkyi olevan hänelle sangen vaikea.
Teidän suuri suunne, herra Mac Aulay, on liian kuuluisa, jotta kunnian mies olisi kerskauksistanne milläänkään. Teille, herra kreivi, ja Allanille, jotka tämän saidan isännän sijasta olette kanssani seurustelleet, lausun kiitokseni.
»Se hankkiminen», sanoi Angus Mac Aulay, »ei jääne aivan helpoksi työksi. Sillä minulle on tullut se viesti, että heillä, paitsi pyssyjänsä ja sangen pieniä ampumavaroja, ei ole mitään sotamiehen tarvekaluja. Varsinkin he ovat vailla rahaa, kenkiä ja vaatteita.» »Ei se siitä parane», virkkoi Montrose, »että sitä näin kovalla äänellä julistetaan.
Mutta Allan Mac Aulay painoi hänet alas istualle toisella kädellään ja kohotti samassa toisen kätensä etusormen huulilleen; sillä tavoin saatiin, vaikk'ei aivan helposti, kapteenin sekaantuminen estetyksi. Dalgetty mulkoili Allania kovin ylenkatseellisin ja vihaisin silmin, josta ei kuitenkaan tämän vakavuus hetkeksikään häiriytynyt; ja kreivi Menteith jatkoi ilman enempää viivytystä.
Kreivi Menteith kysäisi silmäniskulla samaa talonisännältä; mutta Mac Aulay pudisti vastaukseksi päätään. Lyhyt kiista siitä, kenen piti astua ensimäisenä, viivytti vähän heidän lähtöänsä. Kreivi Menteith tahtoi kaikin mokomin luopua korkean säätynsä mukaan tulevasta etuoikeudesta, vetäen syyksi sen, että hän nyt oli omassa kotimaassaan ja likeisessä sukulaisuudessa isäntäväen kanssa.
»Tosiaan, Allan Mac Aulay», vastasi vanhus, »ei minun isäni pojan sovi puhua vastaan, kun teidän isänne poika katsoo hyväksi jotakin vakuuttaa, ja tottahan siis meidän herra voittaa vetonsa.