Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
Tämä äänetön kylmyys mursi Attilan rohkeuden, lämpö hänen äsken niin hehkuvassa sydämmessään haihtui, ja kylmänä lausui hän: Tullessani tänne luulin löytäväni isän, mutta jos olen erehtynyt niin lähden taas. Tehtäväkseni jää ainoastaan päästää teidät vapauteen.
Hän istahti, mutta hänen silmiänsä huikasi, jottei hän voinut nähdä. Maatkaa vielä hetkinen, pyysi Maria ja riisui turkkinsa levittääksensä sen hänen alleen. Ei, ei, viittasi hän, mutta vaipui samassa alas. Maria seisoi neuvotonna. Pyörtyneekö Attila? Hän kääri turkin kokoon, asetti sen Attilan pään alle ja rupesi silmäilemään apua.
Aijomme taistelutantereelle. Nuorten isät ovat siellä vuodattaneet vertansa niinkuin mekin. Vai tappelutantereelle. Entä sitten? Sitten täytyy meidän palata kotiin. Seuraa meitä sinne. En voi. Tuo jyrkkä, ratkaiseva vastaus vaikutti äkkinäisen värähdyksen Löfvingin riutuneissa kasvoissa. Hän laski kätensä Attilan olalle ja sanoi: Kuule Martti, tahdon sanoa sinulle pari sanaa.
Leena istui sillä aikaa uskollisena rukkinsa vieressä, tarkastaen nuoria. Kuinka tämä yhdessä olo päättynee? Jos Martti olisi täällä, tokkohan Maria hänelle niin hymyilisi kuin tälle viholliselle. Attilan vaikutus Mariaan oli silminnähtävä, mutta olihan neiti toisen morsian. Martti oli syynalainen, mutta ei toki muita huonompi, eikä häntä saanut kuulematta tuomita.
Nämät sanat koskivat uuteen kieleen nuorukaisen sisussa. Köyhyys, sehän oli jotakin, jota hän ymmärsi. Se nosti sääliä. Juhana, joka oli kuullut Attilan sanovan, että hän tunsi Yrjö Maunun isän, toivoi, että ehkä vieras tietää jotakin hänenkin isästään, mutta epävarmana kuinka menetellä pyysi hän kumppaniansa: Kysy sinä tuolta mieheltä, tunsiko hän isäni.
Hänen veljensä seisoo tässä, lisäsi hän katsellen kumppaniin ikäänkuin vahvistaaksensa, että hän tunsi Marian kohtalon. Yrjö Maunu ei ollut voinut taipua lausumaan sisarensa nimeä, mutta nyt kun toinen oli sen tehnyt, poistuivat hänen arastelemisensa, kun kerran oli tullut puheeksi Attilan rakkaus Mariaan ja Attila itsekin oli siihen viitannut.
Heidän näin syödessänsä nurmikolla eräässä paikassa, missä Attilan hevonen ei ollut astunut, sillä mihin Attilan hevonen kerran astui, siihen ei enää mitään ruohoa kasvanut syöksi heidän päällensä joukko sitä germaanilaista kansaa, jota nimitettiin Länsigööteiksi, ja tappoi Hunnit viimeiseen mieheen asti ja otti heidän saaliinsa.
Tosin oli Maria kotona ollessaan ajatellut samoin, mutta eihän hän silloin ymmärtänyt mitä Attila oli. Kerran päästyänsä takaisin Suomeen tunnustaa hän avonaisesti koko maailman edessä, ettei hän koskaan ole voinut ajatellakaan jalompaa miestä kuin Attila Reichenberg. Maria oli kehrännyt koko päivän ja nyt otti hän lukeaksensa Attilan rukouskirjaa. Lukekaa minullekin, pyysi Leena, ja Maria luki.
Ulla oli itkien kuullut Attilan sanoja, mutta toiset kuuntelivat häntä sekalaisin tuntein, ja mitä edemmäksi hän pääsi, sitä vähemmin sopivat saarnaajan sanat heidän mielipiteisiinsä ja tuumiinsa. Nuoret olivat semminkin pahoilla mielin. Mitä tulee maasta ja heistä semmoisen ohjelman mukaan?
Nämä magyarit, meidän aikamme unkarilaiset, katsoivat Attilaa esi-isäksensä ja hänen valtaansa oikeaksi perinnökseen, jonka he loistavalla tavalla tahtoivat uudistaa. Niin on Suomen suku vuosisatojen perästä jälleen valloittanut sijansa Karpatien ja Tonavan välillä, ja Attilan muisto elää mainehikkaana unkarilaisten muinaistaruissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät