Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Päästyään Tiberiuksen palatsin edustalle astui hän kantotuolista ja tuli hetkisen perästä atriumiin, joka jo oli täynnä augustianeja. Eiliset ystävät, hämmästellen, että Caesar yhä kutsui häntä luokseen, pysyttelivät vielä loitolla, mutta Petronius liikkui heidän joukossaan uljaana, vapaana, huoletonna ja varmana, ikäänkuin suosionosoitusten jakaminen olisi ollut hänen vallassaan.
Samassa hän katosi kuin kaunis, ilkeä näky. Acte ja Lygia kuulivat ainoastaan lapsen parkua, sillä keisarillinen lapsi oli jostakin syystä ruvennut itkemään. Kyyneleet nousivat Lygian silmiin. Hetken perästä hän tarttui Acten käteen ja lausui: "Mennään pois. Ei pidä odottaa apua muualta kuin sieltä, mistä apu saattaa tulla." He palasivat atriumiin ja viipyivät siellä iltaan asti.
Eteisestä tulette atriumiin, josta rakennusta esiin kaivettaissa löydettiin niin mestarillisia ja ilmehikkäitä maalauksia, ettei Rafaelinkaan tarvitsisi niitä hävetä. Ne vietiin Napolin museoon ja siellä ne nyt ovat taiteensuosijain ihailtavina. Ne kuvaavat Akilleen ja Briseiksen hyvästijättöä.
Hän oli kurjan ja laihtuneen näköinen, kasvot nälän kalvamat; vaatteet risoina. Palvelijat eivät kuitenkaan uskaltaneet ajaa pois häntä, koska he ennen olivat saaneet käskyn päästää hänet herransa puheille minä vuorokauden aikana hyvänsä. Hän pääsi siis suoraa päätä atriumiin ja virkkoi, seisahtuen Vinitiuksen eteen: "Suokoot sinulle jumalat kuolemattomuuden ja jakakoot kanssasi maailman vallan!"
Voimakas nuori »janitor», ovenvartia, avasi heille ostiumiin vievän oven, ja siellä tervehti heitä harakka, täyttä kurkkua huutaen häkistään: »salve!» Astuessaan toisesta eteisestä eli niinsanotusta ostiumista itse atriumiin puhui Vinitius: "Oletko huomannut, että ovenvartiat täällä kulkevat ilman kahleita?" "Merkillinen talo," sanoi Petronius puoliääneen.
Mutta kun Lygia käänsi häneen kyyneltyneet kasvonsa ja tarttuen hänen käteensä rupesi painamaan sitä huuliaan vasten, niin värisi hänen äänessään syvä, isällinen suru. "Jää hyvästi, sinä ilomme ja silmiemme valo!" lausui hän. Ja kiireesti läksi hän takaisin atriumiin, jottei roomalaiselle ja sotapäällikölle sopimaton mielenliikutus pääsisi valtaamaan häntä.
»Ei hätää», Klodius vastasi. »Vanha Diomedes on tyytyväinen voidessaan tyttärensä naittaa ylhäissyntyiselle miehelle ja viljelee sentakia jo runsaasti sestertioita. Saatte nähdä, etten niitä sulje atriumiin. Koittaa päivä, jonka Klodiuksen ystävät saavat merkitä valkoisella, päivä, jolloin Klodius nai rikkaan perijättären.»
Kun he kävivät oven editse, heittäysi joku taaksepäin, ikäänkuin olisi hän tahtonut välttää, että hänen läsnä-olonsa havaittaisiin. Hän meni nyt atriumiin; ja, kun Cineas ja Helena kävelivät edestakaisin, sovitti hän niin, että hän voi kuulla melkein kaikki, mitä he puhuivat.
Hän heräsi tai oikeammin sanoen hänet herätettiin vasta, kun Croton saapui. Silloin hän läksi atriumiin ja vaipui mielihyvällä katselemaan entisen miekkailijan mahtavaa vartaloa. Croton näytti todella koollaan täyttävän koko atriumin.
Sitten hän lankesi polvilleen ja rupesi rukoilemaan koko sillä voimalla, millä ihminen rukoilee, kun hän pelkää kadottavansa rakkaan olennon... Aulus läksi atriumiin, missä centurio häntä odotti. Se oli vanha Cajus Hasta, hänen alipäällikkönsä ja toverinsa Britannian sodista. "Terve, päällikkö," huudahti hän. "Tuon sinulle käskyn ja tervehdyksen Caesarilta.
Päivän Sana
Muut Etsivät