Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Turhaa, sanoi Athos, turhaa; sille myrkylle, jota hän sekoittaa, ei ole olemassa mitään vastamyrkkyä. Niin, niin, apua, apua! sopersi rouva Bonacieux, apua!
Porthos ja Aramis olivat niin kiintyneet pallonheittoonsa ja Athos katseli heitä niin tarkkaavaisesti, ett'eivät he edes nähneet nuoren toverinsa lähtöä. D'Artagnan jäi sanansa mukaan portille odottamaan ja hetkisen perästä tuli tuo toinenkin paikalle.
Tätäkö katselet? sanoi d'Artagnan, ojentaen kättänsä hänelle. Niin, se muistuttaa minulle erästä perintökalleutta. Eikös se ole kaunis? kysyi d'Artagnan. Oivallinen! myönsi Athos. Enpä olisi luullut että on kahta noin kirkasta safiiria. Oletko vaihettanut sen timanttisormukseesi?
Nämä sanat lausui Athos sillä järkähtämättömällä tyvenyydellä, joka hänessä aina ilmaantui vaaran hetkenä ja sillä erinomaisella kohteliaisuudella, joka hänestä tämmöisissä tiloissa teki kuninkaan, paljoa majesteetillisemman kuin synnynnäisen kuninkaan. D'Artagnan lähestyi ja sopersi muutamia kiitollisuuden sanoja, jotka sammuivat heti kardinaalin synkkään silmänluontiin.
Kun viimeinen musketti oli latingissa, antoi Grimaud merkin, että aamiainen oli valmiina. Athos vastasi, yhä vaan viittauksilla, että: hyvä on, ja viittasi Grimaud'ia menemään erääsen katoksen tapaiseen, josta viittauksesta Grimaud ymmärsi että hänen oli rupeaminen vahtiin. Kuitenkin, lieventääksensä vahdinpidon ikävyyttä, salli Athos hänen ottaa mukaansa leipää, lihapaistia ja pullon viiniä.
Minua pahoittaa, etten ennemmin tullut ilmoittaneeksi tätä seikkaa. Teidän kohteliaisuutenne, hyvä herra, lausui d'Artagnan kumartaen uudestaan, on todella niin suuri, ett'en voi olla teille kylliksi kiitollinen. Te saatatte minut hämille, vastasi Athos ylevännäköisenä; puhukaamme muista asioista, ellei se ole teille vastenmielistä.
Kun vielä oli ostettu tälle hevoselle satula ja Grimaud'ille aseet, ei Athoksen kukkarossa ollut enää rahtuakaan jälellä sadasta viidestäkymmenestä pistole'stansa. D'Artagnan tarjosi hänelle osan omasta osuudestansa, maksettavaksi muka takaisin milloin sopii. Mutta Athos vastasi tarjoukseen olkapäittensä kohouttamisella.
Ja missä? kysyi d'Artagnan. Noin parin lieu'n päässä täältä, Colombier-Rouge'n ravintolassa. Siinä tapauksessa olen minä hukassa, sanoi d'Artagnan. Etpä aivan sentään vielä, sanoi Athos, sillä näihin aikoin on hän jo kaukana Ranskanmaan rannikosta. D'Artagnan hengitti vapaammin. Mutta kaiken päätteeksi, kuka on vihdoin tuo mylady? kysyi Porthos.
Ja minä myös, minä taistelen myöskin tämän herran kanssa, sanoi Aramis, tullen vuorostaan kokouspaikalle. Niin, mutta vasta kello kaksi, sanoi d'Artagnan yhtä levollisesti. Mutta mistäs syystä sinä taistelet, Athos? kysyi Aramis. En todella sitä oikein tiedä, vaan hän loukkasi minua kipeästi olkapäähän; entäs sinä, Porthos?
Mylady juoksi ovelle ja tempasi sen auki; kalpeampana ja vielä uhkaavampana kuin Athos, seisoi d'Artagnan kynnyksellä. Mylady vetäytyi takaisin ja kiljahti uudestaan. D'Artagnan, luullen hänellä olevan vielä mahdollisuuden päästä pakoon, ja peljäten että hän livistäisi heidän käsistänsä, veti pistoolin vyöltänsä. Mutta Athos kohotti kätensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät