Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Sen ainoasti muistan, että astuimme portista sinne sisälle, vaan mitä sitte lienee tapahtunut siihen saakka, kunnes yöllä kahdentoista aikana heräsin unestani saman hautausmaan alanurkassa olevan pensaan suojasta, sitä en ollenkaan muista. Kauhistukseni oli suuri herätessäni hautataulujen keskessä aivan yksinäisyydessäni. Heti muistin olleen rahoja useita satoja markkoja mukanani taskussa.
Hän sanoi, että meidän tuli kurittaa ja ristiinnaulita oma tahtomme ja saisimme olla varmat siitä, että Jumala itse oli meille määrännyt juuri sen, jonka kanssa ensiksi alttarin eteen astuimme. Ja suuri synti oli ruveta Jumalan tahtoa vastustamaan.
Tuntui kuin olisi kulkenut asumattomilla erämailla, ja senpävuoksi iloisiksi tultiin, kun vihdoinkin muutamia rakennuksia päivällisen seutuvilla pilkahti esiin ja laiva laski laituriin Puumalan kirkonkylän edustalla. Sieltä jatkettiin matkaa yhtä autioiden, mutta jos suinkin mahdollista vieläkin kauniimpien seutujen läpi Savonlinnaan, jonne myöhään illalla saavuimme ja astuimme laivasta maihin.
Vanhus vastasi ystävällisesti tervehdykseen neiti Fliednerille kumarsi hän yhtä kankeasti ja kylmästi kuin isällenikin. Me astuimme suuren salintapaisen huoneen lävitse toiseen huoneesen. Siellä oli ainoastaan yksi herra, vaikka monta kirjoituspöytää seisoi pitkin seiniä. Herra istui niin, että hän voi nähdä koko huoneen ja ovenkin, mistä tulimme.
Nyt seurasi joukko sekanaisia, kummallisia sanoja, joista, armas Bellani, en enää muista mitään, hetki, josta en voi Sinulle kuvausta antaa. Sen muistan vaan, että hetken kuluttua astuimme käsi kädessä käytävää pitkin. Oi, mikä keskustelu syntyi välillämme! kuinka suloiset hetket ne olivat, joita nyt vietimme, kävellessämme varjoisaa käytävää pitkin, puhellen lemmestämme! Hämäräinen valo ympäröi meidät ja hopeainen kuu nousi taivaalle.
"No, hyvä", sanoi ystäväni, "ei meidän tarvitse mennä kauvaksi löytääksemme semmoista seuraa, jota sinä haluat. Tässä on juuri vastapäätämme semmoinen paikka; se on niin kurja ja katala, niin huonossa maineessa, kuin sinä suinkin saatat kuvitella." Seuraavana hetkenä olimme jo ovella ja astuimme rakennukseen, johon meidän piti mennä.
Teateriin? Todellakin. Sinne juuri mennään. Lähdetään. Mutta heidän täytyi antaa minulle anteeksi, että ensiksi saatin kaikki ulos ja väänsin alas lampun tulipalon varalle. Jonkunlaisen hämmingin johdosta pimeässä oli ovi kadonnut. Minä hapuilin sitä akkunan-kartiinein välistä, kun Steerforth nauraen tarttui käsivarteeni ja talutti minut ulos. Me astuimme portaita alas, toinen toisensa perästä.
Me astuimme maahan eräässä kadun suussa sen torin vieressä, jota hän oli maininnut, ja minä käskin vaunujen odottaa, kosk'en tietänyt muuta, kuin että ehkä tarvitsisimme niitä.
Mitä arvelette, hyvät herrat, tämä vaimo tahtoo tuon miehen puolisokseen, ja nyt tahdon pitää pienen tutkinnon heidän kanssa ensiksi". Astuimme nyt herra Simonin kamariin, missä minä ilmoitin että olin Löfving. Pappi säikähtyi kovasti ja sanoi että minä vielä saattaisin häntä, hänen vaimonsa ja lapsensa teilattavaksi.
Minä huomasin tämän heti siksi, jota etsimme. Me astuimme kadun poikki ja pyrimme häntä kohden, kun mieleeni joutui, että hän ehkä paremmin tuntisi naisen sääliä kadonneen tytön suhteen, jos puhuttelisimme häntä syrjässä ihmistungosta jossakin levollisemmassa paikassa, jossa meitä ei huomattaisi niin paljon.
Päivän Sana
Muut Etsivät