Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Kädet seljän takana asteli Ojamylläri ensin muutaman kertaa ympäri tupaa, sitte seisahtui hän Kirja-Tiitsun eteen ja alkoi: "Kirja-Tiitsu, vaan siihen katkesi puhe, yskä tukehdutti äänen, ikäänkuin hän häpeisi itseänsä sille miehelle murhettansa ja toiveitansa puhellessaan. Kun yskä jätti, alkoi Antti uudestaan: "Kirja-Tiitsu, että minä olen onneton isä, sen tiedät itsekin".
Osaatko jälleen sanoa apeksi? En suvaitse minäkään pitkiä puheita, mutta se pykälä ratkoo rautasalvat mun tieltäni. Tunnet, Simo parka, tässä miehessä Jaakko Härkäpään! Ylen kuumeni Simo ja päätänsä ravistellen asteli hän yhä permantoa. Reetta. Kuninkaallinen Jaakko Härkäpää olet, rakas mieheni. Jaakko. Puhu suoraan ja koristelematta, Reetta!
Sitte asteli hän juhlallisen näköisenä kirkon portaita kohden, jotka olivat niin täynnä väkeä, päivän merkityksen tähden, ett'ei lukkari ollut saada ovea auki. Kun hän viimeinkin sai sen aikaan, pasahti kirkko yht'äkkiä väkeä täyteen, sillä jokainen tahtoi nyt parhaalle paikalle, kuullaksensa paremmin kirkkoherran tämänpäiväistä puhetta.
"No, niin, nouskaa nyt ylös... Ei ... ei ... ei ... ei niin suoraan ... näin syrjittäin ... no niin ... loikataan vähän vettä ... no nyt on hyvä." Siihen lopetti eukko tarinoimisensa ja siihen se työkin päättyi. Verkalleen asteli kappalainen saunasta pois ja ajatteli eukon elämänvaiheita. Postinkuljettaja palasi takaisin kyytimatkaltaan.
Näin ajateltuaan hän meni erääseen kamariin, jossa pieni poika lylleröinen tallusteli. Poika oli muutaman kuukauden toisella vuodella ja asteli juuri ensimmäisiä, horjuvia askeleitansa. »Tuleppa tänne, Tommiseni!» sanoi Hilja, ja poika koetti kiiruhtaa äitinsä luokse.
Mutta nyt ei voinut olla siitä puhettakaan. Päästyään tiehaaraan seisahti hän hetkiseksi ja itki. »Hyvä Jumala, kun ei tule kesää ollenkaan!» Jo hämärsi. Taivaalla pilkottivat kirkkaina tähdet. Tuulenhenki kävi pohjoisesta. Lyijyraskaana painoi Annan sydän kun hän hiljaa, syvissä ajatuksissa asteli mäelle, kotoansa kohti.
Kuljettiin viimein ohi Tuomaan talon, jossa piika vuoteellensa kuuli töminätä, askelten sihinätä ja tapsutusta hietaisella tiellä. »Ken liikkuu näin myöhään siellä ulkona?» aatteli hän, nousi ylös ja, unipörryisenä, paitasillaan, asteli kohden akkunaa, tirkisti ulos ja näki naapurin sonnin ja isännän, jotka vakaasti ja totisina käyskelivät toinentoisensa perässä.
Poliisimies katseli päällekirjoitusta lähtiessään ulos huoneesta se oli "Kansalaiselle Robespierre, Saint Honoré-katu". Yksin jäätyänsä, Lomaque nousi istuiltaan ja asteli levottomasti edes takaisin kynsiänsä pureskellen.
"Senlaista sulaa mielettömyyttä!" Kapteeni löi nyrkkinsä otsaan ja asteli epätoivoisena lattialla... "Mutta nyt minä sen ymmärrän", mutisi hän pysähtyessään ja nyykäytti päätänsä... "Sinua on hemmoteltu, ylenmääräisesti hemmoteltu, pilattu aina lapsuudesta asti! "Ja tällä lailla meille kostetaan vaan sen vuoksi, että sinua niin rakastimme!"
Klip, klap, klip, klap, klip, klap! Ol' Puk-ki ro-tu a Es pa-ni jan. Vau- vau, vau-vau, vau-vau e di vau, Niin mus-ta ja hi e no kar val ta-han, Vau-vau, vau-vau e di- vau. Vau vau, vau vau, vau vau! Vau- vau-e di vau-e di vau-e di-vau-e di vau! Hän kahdelta asteli ravintolaan, Vauvau j. n. e. Oli minuutilleen aina paikallaan, Vauvauedi j. n. e.
Päivän Sana
Muut Etsivät