Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Tässä, herra asessori, vastasi kivalteri, ottaen lipaston päältä kupin ja ojentaen sen lääkärille; eihän vain apteekissa ole tapahtunut mitään erehdystä? Lääkäri vei kupin hyvin lähelle valoa, tarkastellen huolellisesti sitä vähäistä määrää, mikä oli rohdosta jäljellä kupin pohjalla. Sitten hän otti kynän ja kosketti sen sulalla pohjaa.
Minä olen kamreerin perheen, rouvan ja herran, lemmitty, vaikk'ei siitä ole juuri suurta kunniaa mukanansa, sillä asessori Svaning litteän rintansa kanssa on niinikään lemmitty, kuitenkin sillä eroituksella, että minä olen vaan tavallansa ihminen, mutta hän melkeen pyhimys.
Heidän pienet vatsansa näyttivät olevan pohjattomia, milloin puutarhan herkkuja oli tarjona, niin vakuutti ainakin asessori Bergendahl, ja sitä eivät lapsetkaan voineet kieltää. Kun hedelmät olivat otetut alas, järjestettiin ne huolellisesti suuruutensa, kypsyytensä ja säilyväisyytensä mukaan suuriin, mataliin koppiin.
"Se on kuitenkin lievityksemme elämässä ja kuolemassa, kun näemme jälleen toisemme," virkkoi asessori Svaning kamreerin rouvalle. Se aika tulee meille kaikille, se suuri päivä, jolloin uudelleen kohtaamme sydämemme rakastettuja." "Niin, se on lohduttavaa, on ainoa iloni, kun ajattelen saavani tavata mieheni ja lapseni." "Niinpä niin! "Mitä?" "Ei ole enää.
Mies, jolla oli karvalakki päässä sekä pitkä viitta yllä, astui ajopeleistä ja meni sivurakennukseen talonvoudin luo. Troekurov tunsi asessori Schabaschkinin ja käski kutsua hänet luokseen. Hetken kuluttua Schabaschkin jo oli Kirila Petrovitschin edessä yhä kumarrellen sekä hartaasti odottaen, mitä tämä hänelle sanoisi. Terve ... tulet kuin kutsuttu, sanoi Troekurov, miksi tänne poikkesit?
Asessori pyyhki silmiänsä; hän luuli melkeen itkevänsä. "Minä en voi sanoa, minä en voi lausua," sanoi hän sortuneella äänellä; "teidän jalomielisyytenne on ylen suuri. Mutta sanokaa tyttärellenne miten äärettömästi minä häntä rakastan, että minä olen aina hiljaisuudessa rakastanut, mutta etten minä ole milloinkaan ennen uskaltanut edes itseänikään antaa selvästi aavistaa, että niin oli."
Annette ei näyttänyt yhtään kiintyvän hänen kohteliaisuuksiinsa; luutnantti Hjalmarilla oli päättävästi etuoikeus tuon ihanan tytön sydämessä. Mutta se ei mitenkään häirinnyt asessori Svaningia, joka hyvin tiesi vanhan sananlaskun totuuden: "Ahkera voittaa," eikä tuokioksikaan jättänyt tuumaansa näkyvistänsä.
"Mahdollisesti voitte saada kunnioitukseni; mutta rakkauttani ei milloinkaan." "Mutta, Annette, miksi niin? Te tahdotte murtaa minun." "En, herra asessori, minä en tahdo pettää teitä ... minä rakastan toista." "Ketä? Kuka on hän onnellinen?" "Henkilö, jota ette voi kärsiä, joka kuuluu toiselle, ja jota ei minun sovi, en saa rakastaa ... ja kuitenkin minä rakastan häntä enemmän kuin elämääni."
Lokakuun aurinko paistoi komeaan ruokasaliin, missä asessori Blum oli syönyt aamiaista, ennenkuin hän, lausuttuaan pitkät ja hellät hyvästit nuorelle vaimolleen, lähti virastoonsa.
Kauan ei viipynyt, ennenkuin hän jätti tuon nuoren miehen, mummon ja Kaisan yksinänsä. "Rouva kamreeri muistaa kai hyvin vielä nuoren reivi M:n, joka kamreerin eläissä seurusteli täällä," virkkoi asessori Svaning, joka tavallisesti sai olla ihan yksistään mamman kanssa. "Muistan, hän oli erinomaisesti sivistynyt nuori mies."
Päivän Sana
Muut Etsivät