Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Oliko ketään arvokasta heidän joukossansa? Oli, äiti, suuresta arvosta. No, kutka sitten? Niin, professori Ekner, jalo, taidokas mies, ja eno sitten ukko, joka... Vai niin, ainoastaan ukkoja. Mutta eikö siellä ollut ketään, jolla oli oikeastaan jonkunlaista arvoa? Minä en ymmärrä äitiä. Jumalani, lapsi, eikö siellä edes asunut mitään köyhää paroonia pitäjässä, ei siellä ollut mitään kamariherraa?
Prosper Mérimée oli tässä suhteessa aina ollut lordmaijorin mielipidettä ja sitä myöskin seurannut. Ainoastaan silloin kuin hänellä todellakin oli jotain arvokasta sanomista ja antamista tarttui hän kynään. Ja moneen kertaan hän silloin jo oli aineensa läpi miettinyt, monet tutkimukset sitä varten tehnyt.
Hämärässä meni äiti ylös ja istuutui hänen viereensä. ... "Näetkös, ei ole mitään keinoa jolla tästä pääsisi; ethän tahdo jäädä turvattomaksi ja muiden perheitten taakaksi; ommella, ommella, niin että silmänsä pilalle saa ja vihdoinkin ajelehtaisit tarpeettomana jossain sopessa... Sellaista arvokasta tarjoumusta, kuin tämä, pitäisi moni suurena onnena". "Voi, mutta Aas!
Niin, Beaden suvussa Kondoverissa oli kyllä löytynyt monta arvokasta miestä, jotka ylläpidoksensa olivat ahkerasti työtä tehneet, osoittaneet hyvää naapureillensa ja eläneet ja kuolleet Jumalan pelvossa. Todellakin, Stefan ja minä olimme alkuperää vanhasta arvokkaasta suvusta; vaan ei siinä merkityksessä, kuin sir Francis Pembridge sen oli käsittänyt.
Hänen oma illallisensa oli yksinkertainen ja kevyt: vieraat olisivat pitäneet kunnianaan tyytyä samanlaiseen. Mutta Eriikka Lindelia ei siihen tyytynyt. Hän oli nyt ensi kerran eläessään saanut tähdelliseksi toimekseen enonsa talouden hoidon ja hän päätti nyt esittää jotakin arvokasta, suurenmoista ja loistavaa.
Miksi joku varas pyrkisi akkunasta sisään makuuhuoneeseen, jossa ei ole mitään arvokasta otettavaa, ja miksi hän tulisi suuri veitsi kädessään?" "Etkö kumminkin usko, että se oli joku työase, jota murtovarkaat tavallisesti käyttävät?" "Ei suinkaan; se oli veitsi. Minähän näin selvästi sen terän välkähtävän." "Mutta miksi sitten olisit joutunut niin kauheitten juonien uhriksi?"
Joka kirjottaa suomalaista runoa, sellaista kuin Juteinin tunnetussa laulussa. »Arvon mekin» tai »Luonnon suuren j.n.e.», voi, jos sisällyskin on arvokasta, katsoa lahjottaneensa isänmaalliselle kirjallisuudelle katoamattoman lahjan.
Se on jonkinlaista ylevyyttä, joka niin sanoakseni korottaa taipumustemme tasalle sen, mikä on meitä alempana, kun taas varsinainen ylevyys alentaa, tasoittaa sen, mikä on meitä ylempänä. Edellinen ei ole yhtään vähemmän arvokasta kuin jälkimäinen; kenties on se vielä harvinaisempaa ja neron tuntomerkkinä vielä ratkaisevampi.
Tuon puutteen tähden, emme syystä muusta, olemme tuomitut, mut ainoastaan toivotta ikävöimään ijäisesti.» Kun kuulin tuon, mun mieltäin tuska kiersi, näät monta tunsin miestä arvokasta, jotk' empi partailla tään esipihan. »Oi sano, Mestarini, herra, sano», ma virkoin, koska varmaks uskon tahdoin, mi voittaa voisi kaikki erhetykset;
On kai sinulla nyt vara ja valta valita, ottaa kaukaa tai läheltä, rikas jos vielä rikkaampikin. Ja lienee noissa ollut arvokkaitakin, niin että en minä uskaltanut ollenkaan lähestyä niin arvokasta seuraa, mutta kaikki minä katsoin ja tiesin. Ja tietäisin minä niistäkin sanoa vähäisen, vaikka saisihan nuo olla jokainen alallaan, vaan sanon minä kumminkin, ettet ole aivan niin paljon hyvilläsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät