Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
Olin niin typerä, että en syyttänyt siitä itseäni, vaan niitä ihmisiä, joitten kanssa olin tekemisessä, ja arvelin muka, että jahka toiseen kaupunkiin pääsen, niin viriää elämänhalu uudelleen.
Meillä oli nimittäin keskenämme ennen ollut tehtynä pieniä sopimuksia, joita nyt muka pantaisiin käytäntöön. Minä tietysti lupasin täyttää hänen toivonsa, ja niin hän päästi minut kadulle. Käveltyäni ensin sovittuun suuntaan, arvelin kumminkin, etten panisi saavutettua epävarmaa vapauttani alttiiksi turhanpäiväisten seikkailujen tähden.
Minä en voinut pidättää itseäni. "Kuollut, Mr. Peggotty?" arvelin minä toisen soveliaan vaiti-olon jälkeen. "Hukkunut", vastasi Mr. Peggotty. Minä tunsin, kuinka vaikeata oli palata aineeseni, mutta minä en ollut vielä päässyt sen pohjaan ja minun täytyi päästä pohjaan tavalla taikka toisella. "Eikö teillä ole mitään lapsia, Mr. Peggotty?" "Ei, Master", vastasi hän lyhyellä naurulla.
"Kiitos, mutta minä tahtoisin mieluummin itse " "No niin, minä luotan sinuun; hän on tuolla kutomahuoneessa." "Nytkö kohta! Minä arvelin " "Ei ole mitään syytä lykätä sitä toistaiseksi", vastasi matami Torvestad, avasi oven ja huusi ulos palvelustytön; sitten antoi hän Fennefos'in astua sisään. Hän antoi viedä itsensä kuin koira. Ei epäilemistäkään, ett'ei matami tietänyt kaikkia.
Pidin suuressa kunniassa kaunopuheliaisuutta ja runoutta, mutta arvelin molempia enemmän luonnonlahjoiksi kuin ahkeruuden hedelmiksi.
Minä tulinkin Kreetan ja Tapanin kanssa. Niin äitisikin sitte minulle kertoi, kun ihmettelin, ettei sinua kuulunut. Minä käynkin aina kirkossa heidän kanssaan. He taitavatkin käydä siellä useammin? Niinpä käyvät. Sitä minäkin arvelin! Kuule Johanna, ethän ole suuttunut minulle siitä, että tulin tänään tänne? En ... kuinka minä siitä...?
"Polisikätyri", toisti hän, "Charles polisikätyri!" "Minä arvelin juuri, että eiköhän se teitä hämmästytä." "Vaan tehän olitte kaikkein tasavaltalaisin meistä kaikista! Meistä ei kukaan ollut teidän mielestänne tarpeeksi innokas. Kuinka monta kertaa olemmekaan kokoontuneet teidän ympärillenne kuuntelemaan filosofiaanne! Ja Sibylle! Ette suinkaan tahdo sanoa, että Sibyllekin oli polisikätyri?
Te varmaankin jouduitte niihin aikoihin nykyisen miehenne kanssa naimisiin? kysäisin minä. Niin; enkä sitä suinkaan kadu, vakuutti vaimo. Jospa vaan nykyiset ihmiset osaisivat naida yhtä onnellisesti! Me emme vaatineet toisiltamme niin paljon kuin kumpikin itseltään. Nykyiset puolisot vaativat toisiltaan kaikkia eivätkä mitään itseltään. Etteköhän sentään laske liikoja? arvelin minä.
"Minä kannoin hänen tänne," kuiskasi Thore ja nousi rahilta; "arvelin että hän saa parhaimman hoidon sinun luonasi." "Kuka häntä löi?" kysyi Kari vakaalla äänellä ja katsoi Thorea suoraan silmiin. "Minä en häntä lyönyt, mutta minä härsytin häntä, ja se on melkein sama asia," sanoi Thore hiljaa.
Ja yhtiön urakkatyössähän sitä ei ole kenenkään orja, tekee minkä tekee ja päiviä ei ole kirjassa, jos kesken päivinkin heittää... Arvelin ruveta tuosta Hepokankaan metsästä tukinhakkuuseen, kun siitä kuuluttiin ruvettavan aivan heti ottamaan puita. Lähdin täällä tuumimaan, sopisiko tässä teillä olemaan majaa. Tästä saisi paikoiltaan niinkuin särpimen ja leipääkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät