Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. marraskuuta 2025
"Ettekö katso mahdolliseksi, täti, että kana on tuotu tänne maalta?" arvelin minä. "En tosiaan", vastasi tätini. "London'in kauppiasta ei huvittaisi myydä mitään, joka olisi, mitä hän väittää sen olevan". Minä en tohtinut vastustaa tätä ajatusta, vaan söin tätini suureksi mielihyväksi kunnon illallisen.
Itseäni en ajatellut, vaan sen sijaan jokaista uutta askelta, jonka epätoivoissani arvelin olevan viimeiseni. Ajattelin Alaniakin, mutta vihaisena, sillä hän oli syynä kärsimyksiini. Sotilasalalla oli Alan paikallaan.
Ka, siinähän sinä oletkin... Minä tässä olen sinne sinua tapailemaan tulossa.» »Tässä!» vastasi Antti tervehdykseen, jatkaen: »Luosovaaran Kettuseltako sinä tämän tamman vaihdoit?» »Luoso-... Se ruuninkarva ruuna oli niin toratsu, jotta arvelin, että joutaa se Kettunen hänen kanssaan telmää... Se onkin semmoinen julma piiskan heiluttaja, se Matti Kettunen.» Miehet vaikenivat hetken.
Mutta toiselta puolen arvelin, että siihen ehkä oli luonnollinen syy. Hän oli tottunut näkemään ja kuulemaan niin paljon parempaa, ettei mikään täällä kestänyt vertailua. Saattoipa hänellä silti olla rakkautta isänmaahan ja kansalaisiinsa, mitä varten hän tänne muuten olisi tullut?
Ehtisi sitä sentään tänään vielä töihinkin puuttua, jos heti lähtöä tekisi. Mikä tulinen kiire sinulle noin yht'äkkiä on tullut?... Mikä vetovoima siellä kotona on, kun et enää millään tahdo täällä pysyä? Eihän minulla mitään ... arvelin vaan, että on tässä jo tullut kyläillyksikin aivan kylliksi. Vai olet sinä jo niin saanut kylliksesi Sillankorvasta...?
Olisipas minullakin ratsu, niin tekisin seuraa noille miehille, arvelin itsekseni huoneesen mennessäni, niin saisinpa ehkä tehdä lähempää tuttavuutta noitten punanahkaistenkin kanssa. Ravintolahuoneesen tultuani huomasin erään pöydän ääressä kolme metsästäjää eli noita n.k. kaukaisen lännen avosotureita.
Barkis, meillä oli muutamia vakavia puheita siitä asiasta, eikö ollut?" "Minua halutti kauan aikaa, Sir?" sanoi Mr. Barkis. "Kauan aikaa", arvelin minä. "Enkä minä kadu sitä", lausui Mr. Barkis. "Muistatteko, mitä kerta juttelitte minulle, että hän leipoo kaikki omenapasteijat ja keittää kaikki ruoat?" "Muistan varsin hyvästi", vastasin minä. "Se oli totta", sanoi Mr. Barkis, "kuin nauriit.
Oli mahdoton sanoa näille suloisille pikku hämmästyneille kasvoille muulla lailla, kuin iloisesti ja leikillisesti, että meidän täytyi tehdä työtä, voidaksemme elää. "Voi! Kuinka naurettavaa!" huudahti Dora. "Kuinka voimme elää työtä tekemättä, Dora?" arvelin minä. "Kuinka? Millä lailla hyvänsä!" lausui Dora.
Ennenkuin sain pyssyn selästäni ja jäniksen karvat sankilta, oli silmänräpäys kulunut. Sillä välin pääsivät karhut etäämmälle, ja nuo paksut tiheässä olevat puurungot kun olivat tielläni, niin en saanut sihtiä. Laskin pyssyn olaltani ja lähdin koiria kaulavitjoista vapauttamaan; lakkaamatta haukkuivat ne vielä tuolla ryteikössä, ja minä arvelin niiden tarttuneen kaulavitjoistaan johonkin puuhun.
Ilosta pysähdyin ja nojautuen aitaa vasten katselin sitä siksi kuin heikot silmäni huikenivat. Vielä muutamia silmänräpäyksiä, niin näkisin kotini, kujan, olki- ja heinä-pielekset ja oman rakkaan puutarhani. Arvelin menikö Herrani, kulkiessaan ylösnousemuksensa jälkeen Galileaan, katsomaan entistä kotiansa ja Natsaretin ympärillä olevia vainioita, puutarhoja ja kunnahia.
Päivän Sana
Muut Etsivät