Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Ei hän uskaltanut sitä pitemmälle ajatella, vaan karkoitti kaikki kuvittelut mielestään pois, pisti rahan taskuunsa ja läksi langan ostoon. Ylpeänä hän nyt meni uudelleen samaan, rouva Mikkolan puotiin. Niinkö luulivat, että hän tänäkin päivänä tuli heiltä velaksi tavaraa rukoilemaan. Taikka että hän missään suhteessa heidän armostaan riippui?
Vallan rakkaudesta Hän ne kaikki saapi. Samoin sielu armosta Armon omistaapi. Omasta ei voimastaan Koskaan käänny ketään. Jumala vain armostaan Parannukseen vetää. Lapsist' ensin oppios Nöyryyttä siis tätä: Armo usko! Ansios, Koko itses jätä!
Jos olisitte pukeutunut näihin vaatteisiin, olisi teidät saatettu itse kreivinnan luo. Olisitte saanut suudella hänen kättänsä ja pyytää mitä ikinä haluatte. Mutta neiti vastasi: Sanokaa kreivinnalle että kiitän hänen armostaan, mutta etten voi ottaa sitä vastaan. Jos kreivinna tahtoo nähdä minua, niin mielelläni käyn hänen luonansa vapaaksi päästyäni, mutta silloin tässä puvussani.
»En minä ole mustasukkainen» hän purskahti itkemään, »olen vain niin sanomattoman onneton ja olen ollut aina siitä asti, kuin hän tuli taloon... Et ainoatakaan iltaa sinä minun tähteni ole sisällä, hänen armostaan vain saan sinut tänne... Ja eilen sinä lähdit ilman muuta ja jätit minut yksin»... »Jo riittää, Alette! Olet sanonut ihan tarpeeksi ... olen täydellisesti tyytyväinen viittauksiisi.
Se väittää, että olisi voinut pelastaa laivan, laskemalla ankkurin. Väittää! Mutta se ei ollut sitä vielä laskenut silloin, kun pelastuslaiva saapui, eikä se saa toteen sitäkään, että ankkuri olisi pitänyt siinä ilmassa. Ei penniäkään se saa sen enempää kuin mitä hyvät herrat tahtovat armostaan antaa! Jutun se siitä ainakin nostaa. Nostakoon! Ja kunpa nostaisikin.
Ja ettei niitä jälleen voinut voittaa kuin kahta tietä, tajuat, jos siihen nyt järkes jännität, ma mitä puhun: Tie yks: ett' anteeks antanut ois Luoja vain armostaan; tie toinen, että itse inehmo korvannut ois hulluutensa. Nyt katsees syökse ikisyvyytehen Jumalan päätösten, mun puhettani, mikäli taidat, tarkoin seuratakses.
Mitä? Kuka tuo on? Kuinka hän on tänne tunkeutunut? En puhu omalla suulla. Suuremmat ovat minut tänne lähettäneet. Näen, että olet profeetta. Mitä tahdot minusta? Tahtoisin tehdä sinulle eräitä kysymyksiä. Kysy! Kuningas korkea! Tiedätkö jotakin Jumalasta? Kuinka en tietäisi Hänestä minä, joka juuri olen kuningas Hänen armostaan? Muistatko kiittää Häntä myös ylhäisestä asemastasi?
»Virvoittele väsyneitä, Murheellista lohduta, Käymään oikeoita teitä Eksyneitä johdata!» Henki ihastui jo tästä, Kiitti Luojaa armostaan; Iloisena tehtävästä Riensi alas maailmaan. Sama henki kulkee täällä Aina vielä, valoo tuo. Rauhassa ja myrskysäällä Uuden innon meihin luo. Murheellista, onnetonta, Köyhää, sairast', orpoa, Vaivaisparkaa avutonta, Lohduttaa voi kaikkia.
"Kiittäkäämme Jumalaa hänen armostaan!" sanoi äiti, kun ensimmäinen innostus onnellisesta tapahtumasta oli hiljennyt. "Kiittäkäämme Isää, joka kuuli rukoukseni ja avun lähetti, kun lyhytnäköinen, inhimillinen silmä ei enää toivon kipinää nähnyt. Kiittäkäämme häntä sydämmemme syvyydestä!"
Päivän Sana
Muut Etsivät