Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
Mutta Reine Allix pudisti päätänsä, istuen kutomassa päivänpaisteessa: "Lapseni, minä muistan nuoruuteni päiviä. Meidän armeija oli silloinkin voittorikas, ainakin kerrottiin niin. No niin, sen vaan tiedän ettei pieni Claudis eivätkä muut pojat koskaan palanneet; ja mitä leipään tuli, ei sitä saatu rahatta eikä rakkaudella, ja ihmiset makasivat maanteillä nälkään nääntyneinä".
Isonvihan aikana hän kuului Löfvingin sisseihin ja teki viholliselle vahinkoa enemmän kuin koko Lybeckerin johtama Suomen armeija, mutta sitten hän sai pienen tilan Munsalan pitäjästä Pohjanmaalta ja nai minun äitini, joka oli porvarintytär, ja kuningas Fredrik ja kuningatar Ulriika Eleonoora olivat heidän häissään.
Viimeinkin, mitään kovempaa vastarintaa kohtaamatta, saapui armeija viljavaan Maas-laaksoon ja suuren kansakkaan Lüttich'in kaupungin edustalle.
Otumban luona koilliseen järvistä oli heitä vastassa suuri mexikolainen armeija, joka kuitenkin hajaantui hurjaan pakoon, sittenkun urhokas Juan de Salamanca oli sen päälliköltä riistänyt Mexikolaisten sotalipun, hakatessaan itse päällikön maahan. Nyt marssivat Espanjalaiset Tlaskalaan, jossa levähdettiin.
Ruotsalainen armeija jatkoi askel askeleelta peräytymistään ja oli vihdoin jättämäisillään Kymijoen taaksensa. Osa ratsuväkeä oli käsketty kulkemaan etupäässä, ja se läheni nyt Ahvenkoskea. Yhä selvemmin kuului vellovan veden kohina, ja jopa näkyi siltakin, jonka yli soturien piti ratsastaa.
He olivat yhdessä tulleet Viipurista, mutta nyt joutuneet erilleen toisistaan, kun suomalaiset soturit, vastoin oikeutta, olivat hyökänneet vapaaksi päästettyjen naisten suojelusväkeä vastaan. Sotamiehet olivat toista mieltä. Heillä ei ollut tekemistä suojelusväen vaan venäläisten muonatavaroiden kanssa, joita Ruotsin armeija tarvitsi.
Koht' armeija kun etelään taas kääntyi marssien, sain kuulla, kuinka aina hän ol' uljas, urhoinen. Ristinkin sai hän, kuulin näin, ja toisen kohta jälkeenpäin. "Ah," aattelin ma mielessäin, "ken siellä oisi, ken!" Ja talvi lähti, suli jäät, näin kevään joutuvan, niin kuulin isän kaatuneen kentälle kunnian.
Koko kesän ja syksyn v. 1703 seisoi ruotsalaisten armeija hajallisessa asennossa Thornin vahvan linnoituksen edustalla. Linnassa oli 7,000 saksilaista, kuningas Augustin armeijan parhaita miehiä, joita urhoollinen Kanitz komensi, ja he olivat yhdessä porvariston kanssa vannoneet puolustavansa paikkaa viimeiseen asti.
Mutta juuri kun taistelu oli alkamallansa, kuningas äkkiä kääntyi. Kuultiin hevosen täyttä karkua lähenevän etu-pihassa. "Päästäkää! päästäkää tulemaan!" kuningas käski. Villon juoksi esiin, vaaleana, hengästyneenä ja pölyyn peitettynä. "Noh! toverini, tappelu?" "Täydellinen tappio, sire!" "Kuka sen on kärsinyt? Sveitsiläisetkö?" "Oh! ei suinkaan, sire: Rohkean armeija.
Tämä tietysti tuotti suurta häiriötä ja ikävyyttä, kaikki aikataulumme joutuivat sekaisin ja yleisön täytyi alistua kaikenlaisiin epämukavuuksiin. Sillä välin oli kokonainen armeija rautatien työmiehiä lähetetty paikalle, ja ne työskentelivät yötä päivää, korjaten vahinkoa. Minun piti tällä välin kuljettaa kaksi läpikulkevaa junaa päivässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät