United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ylhäinen yhteiskunnallinen asemani ja tuo arkuus, joka meidän sukupuolellemme on mukasyntyinen, ovat kauvan hillinneet sitä lemmenliekkiä, joka kytee sydämessäni ja on estänyt sen puhkeamasta ilmituleen. Mutta nyt tunnustan itseni voitetuksi, enkä voi kauvemmin vastustaa rakkauden loihtivata voimaa.
Ja rinnasta katoo se arkuus ja ahdistus, joka jo pyrki sitä täyttelemään noilla suurilla autioilla soilla ja noiden ikuisten korpien hiljaisuudessa. Vieläkö on pitkältä kylään? kysyy meistä oppaalta joku. Vasta on matka puolessa, kun keskeltä lähdettiin. Kello on jo kymmenen ja aurinko laskenut. Näkisihän yölläkin kulkea, mutta emme kuitenkaan ehtisi valvonta-aikana perille.
Jos koko mailman taitavimmat uskon-oppineet ja lakimiehet yhdistyisivät ajatuksellisiin lauseisin puettua kaavaa uskovaisen vakuutukselle hankkimaan, arkuus ja epätoivo epäilemättä löytäisivät jonkun tempun itseänsä ulos-sulkeaksensa.
Ja hän lupasi itsekseen olla Reginaa kohtaan ystävällisempi ja puheliaampi, jotta tytöstä tuntuisi asemansa kurjuus vähemmän raskaalta. Mutta eräänlainen arkuus, jota Boleslav itsekään ei voinut selittää, teki hänelle mahdottomaksi toteuttaa aikomustaan. Hän ei vihannut tyttöä enään. Hänen inhonsa oli haihtunut, kun hän näki Reginan niin omaa etuaan etsimättä ahertavan hänen hyväkseen.
Keväthenget ne karkeloipi kevätlintujen siivet lyö. Kun hiihtelin viikko sitten ja tähysin seljälle päin, helyn kuulin jäähilsehitten, lumiaavikon aution näin. Nyt jäätiköt sihisevät, lepän norkot on puhjenneet. Se saapui se toivottu kevät. Ja kohisten käyvät veet. Mut pälvillä, lammikoissa on hilpeät, tuliset häät. On arkainkin arkuus poissa: kevättaistelut kuulet, näät.
Lieneekö siis Jumalan tarkoitus, että hengellisen elämämme kasvaminen on vaan kasvava arkuus sisällisen kivun suhteen? Onko tämä todellista kasvamista? vai onko se sitä yhden sielunvoiman luonnotonta edistymistä muitten vahingoksi, josta syntyy epämuotoisuus taikka tauti? Rippi-isä sanoi miettien, kun toin esiin näitä: "Mailma on hairasointuinen, poikani, ja sydän on hairasointuinen.
Mutta syvä arkuus värisytti juuri kuin kylmä kauhu lempiväin naisten sydämiä: sisaren poski vaaleni ja äidin silmä täyttyi kyynelistä.
Hän katsoi meitä nyt suoraan silmiin, ja nuo synkät, jäykät piirteet olivat vähän vilkastuneet. Niissä oli miltei vähän iloakin, ja kasvoista oli kadonnut niiden tavallinen arkuus.
SITTAH. Kuinka, onko mun mentävä? SALADIN. Et jäädä tahtone? SITTAH. Niin, joskaan jäädä en ... en näkyviinne vaan sivuhuoneeseen SALADIN. Siis kuuntelemaan? Ei, sisko, silloin en mä onnistu. Pois, pois, hän saapuu, oviverho häilyy! Mä pidän huolen, ettet sinne jää! SALADIN ja NATHAN. SALADIN. Lähemmäs, juutalainen! Aivan luo! Pois arkuus! NATHAN. Vihamiehelles se jääköön.
Tämä viimeinen miete, tämä viimeinen vaistomainen toivon palaus osoittaa, ett'ei pelko ja arkuus kauvan voinut viihtyä tuossa syvässä sielussa. Mylady istuutui pöytään, söi useita ruokalaatuja, joi vähän Espanjan viiniä ja tunsi koko jäntevyytensä palaavan.