Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun ensimmäinen lapiollinen multaa saavutti arkun, säpsähti nainen; hänen rintansa vetäysi kokoon. Liikkumatta seisoi hän sitten, katsellen miten arkku multaan vähitellen katosi. Jo oli arkku kätkettynä; lapiollinen multaa vielä, eikä näkyisi mitään enää. Isä heitti sen lapiollisen, mikä puuttui. Nuorukainen oli ijäksi maan päältä kadonnut. Nyt liikkui nainen.
He olivat valmiit kantamaan herransa viimeiseen lepokammioonsa. Vladimir ja palvelijat tarttuivat arkkuun ja kantoivat sitä. Pappi kulki etumaisna, hänen jälissään lukkari laulaen hautausvirsiä, ja Kistenevan isäntä vietiin viimeisen kerran kynnyksensä yli. Arkku kannettiin puistotietä kirkko oli puiston takana. Päivä oli kirkas, mutta kylmä, halla karisteli lehtiä puista.
Pian hän tuli takaisin, kätensä olivat vähän palaneetkin, mutta hän toi everstille, joka oli häntä odottamassa, kaikki muut kalliit tavarat paitsi arkun. »Sitä ei siellä ollut», vakuutti Näpsä. Eversti näki, että Kalle hänelle antoi kaikki, mitä huoneesta toi, mutta mihinkä oli arkku joutunut? Juuri heidän tätä ajatellessansa tuli Junno, Maissi sylissä.
Kivi nostettiin paikoiltaan, ja nuoran varassa laskettiin sekä arkku että elävä mies alas kaivoon. Miehelle annettiin ruukullinen vettä ja seitsemän leipää eväiksi ja kun nuora oli irroitettu ja vedetty ylös, niin kivi asetettiin jälleen aukolle. Kukin läksi sitten kotiinsa. "Käydessäni kerran taas kuninkaan luona kysyin häneltä, miten he saattoivat haudata ihmisiä elävältä.
"Huomenna". "Senkö vuoksi Miss Murdstone otti vaatteeni piirongistani?" jonka hän oli tehnyt, vaikk'en ole muistanut mainita sitä. "Niin", sanoi Peggotty. "Arkku." "Enkö saa nähdä äitiä?" "Kyllä", vastasi Peggotty. "Aamulla".
Katsos nyt, kun sinä tulet kamariin, seisoo siinä kaappi, niinkuin tiedät, vasemmalla nurkassa ikkunan vieressä, siitä ei sinun tarvitse pitää väliä oikealla siitä, seinän vieressä, on arkku sen saat myös antaa olla, sillä eivät rahat ole siinä.
Hänen jälkensä näkyivät tomussa ja näitä jälkiä oli nimismies huomannut jo rappusilla. Matti oli ollut avojaloin. Arkun luokse, missä Matti makasi, pysähtyivät askeleet. Matti tunsi nyt, että hän oli hukassa. Ja tämä tuntonsa ei häntä pettänyt. Siinä seisoi arkun vieressä nimismies ja kapteeni Kornman sekä vielä kaksi talon trengeistä, kun arkku avattiin. Siinä makasi mies!
"Meidän täytyy välttämättömästi saada auki se arkku," huusi ahnas Alkaldi. "En mene enempää noutamaan," vastasi Maurilainen äreällä äänellä, "kyllä on kyllä järjelliselle miehelle enemmässä on liikaa." "Ja minä," sanoi vedenkantaja, "en rupea enää takkaa sieltä kantamaan ja aasiparkani selkää taittamaan."
Hän laski kätensä ikivanhalle sarkofagille, joka oli tehty mustasta, nyt jo rapautuneesta marmorista. Kansi oli vieressä maassa ja arkku oli aivan muratin peitossa. "Omituinen sattuma", virkkoi Cassiodorus totisena. "Tiedätkö, mikä tämän paikan nimi on? "Spes bonorum, 'hyvien toivo'. "Ja tiedätkö, kuka tuossa arkussa makaa tarun mukaan?
Niin lähellä maalia; muutama minuutti vaan, ja hän olisi ollut rikas mies! Hän olisi ijäksi jättänyt Suomen ja muissa maissa nauttinut tavaroitansa mutta nyt, kuinka toisin! Nyt makasi hän tässä; tämä pieni arkku oli hänen maailmansa. Toivo pelastuksesta heräsi Matissa aina sen mukaan, miten äänet kuuluivat etäämmältä tahi likemmältä.