Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. marraskuuta 2025
Elman hyvä ystävä, kuuluisa sivistynyt naisasianajaja, sanoi nähtyään Elman kerran Arkadj Petrovitsjin kanssa kadulla: "Eivätkö sinulle riitä ylioppilaat ja taiteilijat, ettet kulje Viaporin tykistö-upseerien kanssa!" Elma nauroi ja löi puheen leikiksi.
Naiset etupäässä olivat ylpeän ja tyttömäisen kulmikkaan näköisiä. Arkadj Petrovitsj tilasi kahvia, sytytti paperossin ja tunsi mielensä keveäksi. Konstitutsiooni tekee kansan tyyneksi ja järkeväksi, se aikaansaa sivistystä ja siisteyttä, järjestystä ja hyvinvointia. Jumala paratkoon, sellaista ei nähnyt Venäjällä!
Ja Arkadj Petrovitsj heittäytyy sotilaan kaulaan niin hillittömästi, että nuo molemmat suuret miehet pusertuvat tuskassaan ja aatteessaan niin lujasti toinen toisensa rintaa, vastaan, että Venäjän kaikki miljoonat mustat peikot eivät voisi heitä erottaa, Arkadj Petrovitsj suultelee sotilasta ja kuiskaa: – Kiitos toveri!
Ja Pietarissa mellastivat papit, puoskarit ja haahmujen näyttäjät taikauskoisen, puolihöperön hallitsijan ympärillä. Jemeljanoffilla ei ollut vielä asuntoa. Ystävykset paneutuivat yhdessä nukkumaan rautasänkyyn. Nukkuessaan laski Kohanski käsivartensa ystävänsä Kaulaan sanoen: – Minun on niin ikävä, Arkadj, että voisin itkeä. Arkadj Petrovitsj naurahti pimeässä.
Sen oli Arkadj Petrovitsjkin kuullut sukulaisiltaan, jotka olivat viettäneet kesänsä Kaivopuistossa. Nukkuva heräsi. Hän loi raskasmielisen katseen pitkien slaavilaisten silmäripsiensä alta vastaiseen seinään, joka oli tyhjä. Hotellihuone on aina alaston. Hän etsi kellonsa ja katsoi sitä. Se oli kahdentoista korvilla. Iltapäivällä hänen vasta tarvitsi ilmoittautua rykmentin päällikölle.
Hän muisti lehmukset kotikylänsä peltojen takana, hän muisti niitten tuoksun ja balalaikan äänen ja hänen tuli niin kovin ikävä. – Arkadj! Rumannäköinen, punatukkainen nuori upseeri tuli käytävää pitkin alas rantaan. – Hyvää päivää. – Milloin saavuit? – Tänään. – Aiotko ilmoittautua? – Heti. – Seuraa minua.
Arkadj Petrovitsj hyppäsi laivasta Kirkkosaaren sillalle. Häntä vastaan lehahti hänen kotimaansa tunnelma. Hän tunsi nuo harmaat, nöyrän näköiset raskautetut sotilaat. Hän oli ennen nähnyt upseerien töykeät kasvot sotilaita tervehtäissä. Hänen mieltään ahdisti niin, että silmät vettyivät.
Eversti vain ohimennen suvaitsi nostaa kätensä lakin reunalle. Itsevaltias hän oli rykmentissään, kuin keisari itse valtaistuimella. Hänen suosiostaan riippui yksilön kohtalo. Linnoituksen komendantti vain harvoin näyttäytyi tavallisille kuolevaisille. Arkadj Petrovitsjin astuttua kansliaan, kävi upseerien kesken nopea tarkkaava arvostelu.
Päivän Sana
Muut Etsivät