Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Nuori upseeri on kuin liekki, joka tuulessa leiskuen yrittää vielä valaista pimeyttä. Ruutikellari räjähtää. Hallituksen kätyri oli sen sytyttänyt. Ilma on täynnään palkeita ja silvottuja ihmisruumiita. Kasarmit luhistuvat. Suomalaisia ja venäläisiä viruu hurmeisina vierekkäin. Arkadj Petrovitsjin hymy käy yhä kirkastuneemmaksi.
Hänen vieressään istui nauravia nais- ja miesylioppilaita valkoiset lakit päässä. Hän olisi tahtonut yhtyä heidän vapaaseen pakinaansa. Mutta hänhän kantoi sortajan univormua ja puhui vierasta kieltä. Eräs naisylioppilas katseli sivultapäin häntä ja kohdisti häneen vihaisen ja halveksivan silmäyksen. Se viilsi Arkadj Petrovitsjin mieltä kuin neulan pistos, veri kuohahti.
Elman hyvä ystävä, kuuluisa sivistynyt naisasianajaja, sanoi nähtyään Elman kerran Arkadj Petrovitsjin kanssa kadulla: "Eivätkö sinulle riitä ylioppilaat ja taiteilijat, ettet kulje Viaporin tykistö-upseerien kanssa!" Elma nauroi ja löi puheen leikiksi.
Hallitus ja kotimainen porvaristo käsi kädessä käyttivät kansan tietämättömyyttä hyväkseen, iloitsivat kansan ja nuorten haaveilijain tuhoamisesta. Niin, sen teki Suomen sivistynyt porvaristo. Kautta Arkadj Petrovitsjin sielun Elma vannoi leppymättömän vihan maansa kaikille raukoille. Tähän asti hän oli uskonut maansa sivistykseen, maalaistensa kunniantuntoon.
Eversti vain ohimennen suvaitsi nostaa kätensä lakin reunalle. Itsevaltias hän oli rykmentissään, kuin keisari itse valtaistuimella. Hänen suosiostaan riippui yksilön kohtalo. Linnoituksen komendantti vain harvoin näyttäytyi tavallisille kuolevaisille. Arkadj Petrovitsjin astuttua kansliaan, kävi upseerien kesken nopea tarkkaava arvostelu.
Päivän Sana
Muut Etsivät