United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Pallas avita», Glaukus huudahti orjan laskiessa uutta seppelettä hänen kiharoilleen, »mielelläni minäkin katselen, kun villit eläimet keskenään taistelevat, mutta kun mies, luuta ja verta mitä mekin, työnnetään arenalle pala palalta silvottavaksi, on se minusta liian hirvittävä näky; minua pyörryttää, hengitys salpautuu, tahdon kiiruhtaa arenalle häntä auttamaan.
Eläköön pikkuinen urhea härkä! ja he heittävät alas arenalle kukkasia ja viuhkoja ja hattuja ja hautaavat niiden alle tuon pienoisen härän, joka, tuotuna kaukaisesta maasta pohjoisten merien takaa, Madridin suuressa sirkuksessa ja kuninkaan itsensä jalkain juuressa teurastettiin suurten juhlapäiväin päättäjäisiksi vaikkei ollutkaan sarviaan vainoojiaan vastaan seivästänyt. IS
Chilon on todella mennyt tainnoksiin. Hänen kasvonsa olivat valkeat kuin vaate, pää oli painunut taaksepäin, huulet olivat auki kuin ruumiilla. Samassa alettiin arenalle ajaa uusia, nahkoihin ommeltuja uhreja. He lankesivat hekin paikalla polvilleen, mutta väsyneet koirat eivät viitsineet ruveta heitä repimään.
Samana hetkenä, jolloin kristityt tulivat arenalle, oli Vinitius lupauksensa mukaan noussut ja kääntänyt kasvonsa sinnepäin, missä apostoli istui Petroniuksen väen joukossa, jotta kivenhakkaaja hänet löytäisi. Sitten Vinitius istuutui paikoilleen ja katseli hirveätä näytelmää lasittunein silmin, kasvot valkeina kuin kuolleella ihmisellä.
Vihdoin kömpi karhu arenalle. Sen pää oli riipuksissa, ja se käänteli sitä sekä oikealle että vasemmalle ja katsella murjotti ympärilleen, ikäänkuin se olisi tuumaillut tai etsinyt jotakin.
Caesar, joka joku aika sitten oli kadonnut podiumistaan, ilmestyi äkkiä kukitetulle arenalle puettuna purppuraan ja kantaen päässään kultaista seppeltä. Häntä seurasi kaksitoista laulajaa, sitrat käsissä. Caesarilla oli hopeinen luuttu, hän asteli juhlallisin askelin ja kumarsi, keskelle arenaa päästyään, moneen kertaan katselijoille.
Alemmilla riveillä ruvettiin taasen lyömään vetoa. Itse Caesar, joka alussa oli jutellut vestalitar Rubrian kanssa, käänsi nyt päänsä arenalle.
Gladiaattori tunsi, että hänen tuomionsa oli lausuttu; hän ei enää rukoillut ei valitellut. Kansa antoi kuoleman merkin! Hän alistui kohtaloonsa ja ojensi kaulansa saamaan loppuiskun. Ja kun retiariuksen ase ei ollut omansa äkkiä ja varmasti surmaamaan, astui arenalle julman ja uhkaavan näköinen mies heiluttaen lyhyttä, terävää miekkaa ja kasvot peitettynä lasketun silmikon taakse.
Sentähden ei Vinitiuskaan varmaan tietänyt, oliko Lygia ensimäisen kilpaleikkipäivän osalle määrättyjen uhrien joukossa. Jalopeurojen eteen saatettiin nimittäin viskata sairas, vaikkapa tiedotonkin nainen. Uhrit piti ommeltaman eläinten nahkoihin ja joukoittain ajettaman arenalle, ja niin ollen oli katselijain mahdoton tietää, oliko heitä yksi enemmän tai vähemmän, ja tuntea, keitä he olivat.
2:NEN PATRIISI: Mikä roomalainen tyyneys ja maltti! 3:S PATRIISI: Mikä suuri luonne! 4:S PATRIISI: Mikä saavuttamaton majesteetti loistaa hänen olennostansa! PATRIISIT: Ei ole semmoista ennen nähty! Terve, terve imperaattori! Suurin kunnianosotus olisi sinulle liian pieni! Mitä näen minä? Arenalle rientää patriisein nuorukaisia ja neitoja seppeleet päässä. He järjestyvät!