United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kaikki päättivät, että tuo sormus, johon oli kuvattu kuolleen kallo, oli ennustanut morsiamen isän kuolemaa; sillä Ardenvohrin herra ei elänyt monta kuukautta tyttärensä vihkiäisten perästä. Uskomattomat puolestaan sanoivat tätä kaikkea joutaviksi loruiksi ja arvelivat Allanin luullun ilmestysnäyn muka tulleen vaan hänen oman himonsa yllytyksistä.
»Tätä en juuri olisi uskonut mahdolliseksi», lausui hän, iskien vimmatun katseen Angus Mac Aulayhen. »En olisi uskonut olevan yhtään päällikköä koko läntisessä vuoristossa, joka jollekulle saksilaiselle mieliksi ollakseen käskisi Ardenvohrin ritaria kartanostaan lähtemään, kun jo päivä alkaa laskeutua kierroltansa ja ennenkuin toinen ryyppy on otettu.
Argyle näki siis pian komennossaan kolmetuhatta miestä erinomaisen rivakkaa ja urhoollista väkeä. Lähimpinä ylipäällikköinä Argylen jälkeen olivat ritari Duncan Campbell, Ardenvohrin herra, ynnä vielä toinen ritari Duncan Campbell, Auchenbreckin isäntä, vanha harjaantunut soturi, joka oli juuri tätä retkeä varten kutsuttu pois Irlannin sodasta.
Kipeästi siis pisti Ardenvohrin jaloon sydämeen se pelko, että Argylen käytöstä tässä tilaisuudessa voisi pahalla tavalla selittää.
»Kreivi Menteith», pitkitti Montrose, »tahdotteko olla niin hyvä ja seurustella ritari Duncan Campbellin, Ardenvohrin herran, kanssa sillä aikaa, kun keskustelemme, kenen tulee seurata häntä hänen päällikkönsä luokse? Mac Aulay sallinee minun pyytää, että hänelle, niinkuin sopii, suodaan vieraanvaraa.»
Dalgetty saattoi hyvin juhlallisesti Annikka Lylen sairaan kamariin, jossa ihana lääkäri hämmästyksekseen tapasi myös kreivi Menteithin. Hän ei voinut estää poskiaan lentämästä tulipunaisiksi, kun näin arvaamatta näki ihailemansa miehen. Mutta hämmästystänsä peittääkseen Annikka rupesi kohta tutkimaan Ardenvohrin herran haavaa, ja pian hän huomasi taitonsa siinä olevan aivan hyödyttömän.
Tälle saksilaisherralle ja Ardenvohrin ritarille tahdon antaa semmoiset todistukset puheeni totuudesta, että uskomattomimmankin täytyy uskoa. Mene sinä sill'aikaia pois minä rakastin lapsuuttasi, minä en vihaa nuorta ikääsi ei mikään silmä inhoa ruusunkukkaa, vaikka se kasvaakin okaisessa pensaassa, ja ainoastaan sinua on minun sääli, kun muistelen, mitä nyt pian tapahtuu.
»Oletteko te», virkkoi rosvo, vaivaloisesti kohottaen ja kääntäen päätään sitä paikkaa kohti, missä hänen entinen vihollisensa makasi, »oletteko te se, jota ihmiset nimittävät Ardenvohrin ritariksi?» »Niin olen», vastasi herra Duncan Campbell, »mitä tahdot mieheltä, jonka viimeiset tunnit ovat kulumassa?»
Herra Duncan Campbell, niin palvelijat antoivat tiedoksi, oli jo linnassa; mutta ei kukaan tahtonut totella, kun kapteeni pyysi, että joku opastaisi hänet maalle; ensin, niin vastattiin, piti saada siihen Ardenvohrin herran nimenomainen lupa tai käsky.
Mutta hänestä ei enää ollut apua Montroselle; paraaksi siis katsottiin, että hän aiotun puolisonsa nyt todella »murehtivan morsiamen» seurassa ja haavoitetun appensa kanssa vietäisiin Ardenvohrin linnaan.