Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Cethegus meni hänen luokseen: "He eivät palaa jos niin tahdot." Amalasunta vavahti pelästyneenä. "Murhaako? Onneton, mitä ajattelet?" "Sitä, mikä on välttämätöntä. Murha on tässä kohden väärä sana. Se olisi vain hätäpuolustus. Tai rangaistus. Jos sinulla olisi tällä hetkellä valta, niin olisi sinulla täysi oikeus mestauttaa heidät. He ovat kapinoitsijoita.
"Bysantin täytyy tällä hetkellä etupäässä saada sinut puolelleen, sillä ilman sinun apuasi ei se pysty mihinkään. "Jos Belisarius palaa, rupeatko kokonaan ja ehdottomasti puolellemme?" "Ehdottomasti." "Entä Amalasunta?" "Hänet jätän teidän käsiinne." "Hyvä", sanoi bysanttilainen, "minä suostun."
Kaksi Teodahadin ja Petroksen yöllisen keskustelun jälkeistä päivää Amalasunta vietti jonkinlaisessa todellisessa tai luulotellussa vankeudessa.
"Mitä, kurja raukka", sanoi Vitiges, "sinä aavistit, mitä siellä tapahtui ja hiivit pakoon." "Olen vain orja, herra, enkä mikään sankari. Ja jos julma kuningatar olisi minut huomannut, niin en olisi nyt täällä häntä syyttämässä. "Heti sen jälkeen kuului huuto, että ruhtinatar Amalasunta oli hukkunut kylpytorniin." Uhkauksia, nurinaa ja huutoja kuului kokoontuneen kansan seasta.
"Serkku, minä tulen jalon poikani sarkofagin äärestä, jossa olen katunut sokeuttani ja kaikkia pahoja tekojani. "Tulin sinun luoksesi, goottien kuningas, varoittaakseni sinua samanlaisesta sokeudesta ja samanlaisista pahoista töistä." Teodahadin epävarmat silmät väistivät hänen vakavaa, tutkivaa katsettaan. "Huono vieras on mies", jatkoi Amalasunta, "jonka näen täällä keskiyön aikana uskottunasi.
Matasunta painoi katseensa alas ja oli yhä vaiti. Näin kaunis ei hän ollut koskaan ollut. "Tahdotko sinä kieltää totuuden? Oletko sinä pelkuri, amelungien tytär?" Ylpeästi tyttö kohotti katseensa. "En ole pelkuri enkä kiellä totuutta. Niin, minä rakastan." "Ketä, onneton?" "Sitä ei Jumalakaan saa minua ilmaisemaan." Hän näytti niin päättäväiseltä, ettei Amalasunta yrittänytkään enää urkkia.
Kaikkien läsnäolevien katseet suuntautuivat hämmästyneinä, vihaa uhkuvina tai pelästyneinä Cethegukseen. Amalasunta vapisi miehen puolesta, johon hän oli luottanut. Mutta tämä oli pian taas oma itsensä. Levollisesti, kylmästi ja äänettömänä katsoi hän kuningasta silmiin. "Todista itsesi syyttömäksi, jos voit", huusi kuningas hänelle. "Minäkö todistaisin itseni syyttömäksi? Varjoako vastaan?
Kun Amalasunta oli istuutunut, sanoi kuningas: "Kuninkaallinen äitini, urhoolliset gootit, jalot roomalaiset! Me olemme kutsuneet teidät tänne, ilmoittaaksemme teille tahtomme. Tätä valtakuntaa uhkaavat vaarat, jotka vain me, tämän valtakunnan kuningas, voimme torjua." Sellaista puhetta ei vielä tähän saakka ollut kuultu hänen suustaan.
"Tyttäreni", sanoi kuningas, "ovatko ne kirjeet valmiit, joissa kuolemastani ja tyttärenpoikani valtaistuimelle nousemisesta ilmoitetaan Bysanttiin?" "Tässä ne ovat", sanoi Amalasunta. Kuningas silmäili nopeasti kaikkia papyruskääröjä. "Keisari Justinukselle. Ja tämä hänen veljenpojalleen Justinianukselle. Miksei. Hän saa pian kruunun ja on nyt jo herransa herra.
"Nyt tulen pyytämään monivuotiselta ystävättäreltäni, uskaltanenko sanoa, oppilaaltani " "Kyllä sen voit sanoa", huudahti Amalasunta lempeämmin. "Suuren Teoderikin jalolta tyttäreltä pientä sanaa, myöntävää vastausta. "Jos sinä voit myöntävästi vastata minä rukoilen Jumalaa, että voisit niin tahdon palvella sinua yhtä uskollisesti kuin tähänkin saakka ja niin kauan kuin tämä harmaa pää jaksaa."
Päivän Sana
Muut Etsivät