Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Tämän ilmoituksen jälkeen, joka tehtiin asianmukaisella vakavuudella ja suurella juhlallisuudella, näyttäytyi salaperäinen alus, sill'aikaa kun rummuista kuului jyrisevä lyönti ja koko joukko antoi torvilla kuulua korvia huumaavan merkkisoiton.
Mutta onhan Great Eastern vankka alus, vastasin minä, ja niin luja tekoinen, että se seisoo kuin vuori raivokkampiakin aaltoja vastaan. Niin onkin, se on varma, jatkoi tohtori, mutta antakaa sen kerta sukeltaa alas aaltojen väliin, niin saatte nähdä, nouseeko jälleen. Se on jättiläinen, olkoonpa niin, mutta jättiläinen, jonka voima ei ole koon mukaan. Koneet ovat laivalle kovin heikot.
Henrikin omalla pöydällä oli muuten kaikki, mitä hänen vanhasta kodistaan oli enää tallella: kynttiläjalat punertavasta messingistä; kivi, jota pappa oli käyttänyt paperiensa painona, kun hän kuumina kesäpäivinä, istuen paitahihasillaan pöytänsä ääressä, kirjoitteli saarnojansa kaikkialla avattujen ikkunain ristituulessa; taskukellon alus, jossa oli tumman sininen, paikotellen harmaaksi kulunut samettisisus.
Monessa kohti oli yksi ainoa liipattu ja puleerattu kivi niin pitkä kuin silmä kantoi ja aika leveä myös. Mistähän kalliosta ja millähän keinolla nekin lie irti saatu, ja millä ihmeen tavalla paikoilleen pantu? Muutenkin oli kaduilla ihmeellisiä laitoksia: tuontuostakin nousi maasta torvi, josta sai vettä, kuinka vaan tahtoi ottaa. Tottapa lienee kaupungin alus ollut ihan yhtenä järvenä.
Tuntijat eivät sen suhteen erehtyneet, ja he syystä siitä päättivät, että tämä alus oli aiottu käymään kohtalaisen syvillä vesillä. Mutta kaikista näistä erityisistä asianhaaroista ei käynyt millään muotoa tuota yleistä malttamattomuutta selittäminen. Delphinissä ei ollut mitään enemmin tahi vähemmin outomaista nähtävää kuin monessa muussakaan aluksessa.
Niinkuin sanottu, vähän päästä ei enää alus liikahtanut paikaltaan. Aallot loiskivat hirmuisesti ja tulipa jo vettäkin kaljaasiin. Minä rupesin surkuttelemaan jauhomattoja, sillä luulin niiden tuokion perästä olevan aivan taikinana. Olimme juuri lähellä erästä nientä ja laskimme kohta niemen rantaan. Siinä heitettiin ankkuriin ja me astuimme maalle.
Kun hän saapui sinne, oli jo pimeä ja sumuvaippa peitti kaikki esineet laivan välittömässä läheisyydessäkin. Silloin kuului lännestä päin aironloisketta ja laiva, jonka tunnusmerkkinä oli mastonlatvaan asetettu punainen lyhty, tuli näkyviin kallionkielekkeen takaa. Totila kuunteli ja sanoi vahdissa oleville miehille: "Alus vasemmalla! Mikä laiva se on? Kenen se on?"
Oli jo kulunut runsas neljännestunti siitä kun alus oli lähtenyt Nybron satamasta, mutta veneessäolijat eivät vielä olleet vaihtaneet keskenään sanaakaan. Heidän yhteisenä ajatuksenansa, joka ei ehtinyt antaa tilaa millekään muulle, näytti olevan vain pyrkiä pienellä aluksellaan etenemään niin nopeasti kuin mahdollista.
Me olimme, näet, aikoja sitten Englannin kanavassa, maailman enimmin käytetyssä merikulkuväylässä, ja minä ylpeilin siitä että meidän saksalainen "Elbe"-laivamme nopeammin kuin yksikään muu alus halkoili suolaisia laineita.
Veivät rautaa Englannista, toivat kahvia Brasiliasta ja lähtivät taas Intiasta hakemaan puuvillaa. Sortuihan aina joku alus etäisillä merillä myrskyihin ja karikkoihin, sinne ne vanhemmuuteen sortuivatkin useimmat, harva jouti kotisatamassa happanemaan ja hajoomaan, ja silloin sitä surtiin kuin rakasta vainajata.
Päivän Sana
Muut Etsivät