Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Aleksis johti omin päinsä talon töitä sisarten niihin sekaantumatta.
Tämän tytön tummat, lämpimät silmäykset olivat nyt häneen rakkautta hehkuvina tähdätyt ja Aleksis muisti, miten omituisella äänenvivahduksella hän oli kerran sanonut: »Anna minun kerran sinua suudella.» Samaan aikaan Regina istui muutamassa tanssituvassa Forssassa. Hän istui siinä vain illan kuluksi eikä tanssin vuoksi, sillä eihän kukaan tanssinut hänen kanssaan.
Hän saattaa minua pelätä ja paeta waan sinä, joka asut paikalla, sinä, joka tunnet hänen wanhempansa, askel waan lisäksi, woit tehdä minun heille tuttawaksi." "Sinä nostatat minussa suuren uteliaisuuden, Aleksis! Waan mitä sinä oikeastaan tarkoitat?" "Sinä saat luulla heti. Minulla on kaikki jo mietitty. Sinä tekeydyt ensin kaunottarelle tutuksi, ja sitte." "Tutustan sinutkin."
Aleksis tarttui vielä kerran hänen käteensä, mutta kietoi taas kohta käsivartensa hänen kaulaansa ja suuteli häntä yhtä keveästi kuin edellisellä kerralla, mutta hiukan kauemmin, ilman että sanaakaan vaihdettiin. Molemmat nousivat nyt ylös ja kääntyivät takaisin läpi ruispellon. Aleksis uteli häneltä hänen tointaan tehtaalla, ja tyttö jutteli melkein kaikki, mitä jo tiedämme hänen lapsuudestansa.
Mutta olihan maassa myös esteettistä viljelystä. Ymmärrettiinhän Runeberg, miksi ei sitten Aleksis Kivi?
Tähän yritykseen sisaret tahtoivat panna suuremman osan rahoistansa, asettuakseen sitten emännän virkaan hänen taloonsa, josta nauttisivat erityisiä etuja, kunnes Aleksis löytäisi varakkaan tytön, joka hänelle soveltuisi vaimoksi. Aleksis, ollen perheen nuorin, hyvänlaitainen ja viaton, tyytyi nyt kuten ainakin siihen, mitä kotona hänen tulevaisuudestansa päätettiin.
Ja Regina loi häneen niin vakavan ja sydämellisen katseen, että hän peitti silmänsä käsillään. Huoneessa syntyi sellainen hiljaisuus, kuin ei ketään elävää sielua olisi siellä ollut. Mutta minähän pidän sinusta niin sydämellisesti, minun oma tyttöseni, virkkoi vihdoin Aleksis melkein kainosti, ja olenhan minäkin sinulle rakas?
Aleksis Kivi ja suomalainen näytelmärunous. Siihen aikaan, jolloin henkinen elämä Suomessa rupesi kaikin puolin runsaammaksi varttumaan, esiintyi näytelmäkirjallisuuden alalla nuori mies, jossa asui omituinen, valtava runoilijahenki.
Siellä Regina istahti alas ja alkoi järjestellä niitä kukkia, jotka hän matkalla oli poiminut, yksinkertaiseksi kukkakimpuksi. Aleksis heittäytyi maahan hänen viereensä, niin että hän saattoi katsoa häntä suoraan silmiin. Matkalla aloitettu keskustelu, johon nuorukaisen mieli halusta oli kiintynyt, eli vielä hänen aatteissaan ja hän jatkoi sitä siis.
Hänellä oli yllänsä sama yksinkertainen puku kuin viimeksi, sillä erotuksella vaan, että kaitainen, valkea kaulus nyt ympäröitsi hänen paljasta kaulaansa. Kun he ystävällisesti, vaikka hiukan oudosti, olivat toisiaan tervehtineet, sanoi Regina: En ollut aivan varma siitä, että Aleksis tulisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät