Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Aleksandros, jonka nämä sanat olivat hurmanneet ja tehneet rohkeammaksi, hypähti pystyyn ja painoi suudelman Teodoran punaisille huulille. "Seis, majesteetinrikkoja", torui tämä ja löi häntä hiljaa flamingonsulalla poskelle. "Nyt riittää jo tämän päivän osalle. "Huomenna saat taas tulla kertomaan minulle tuosta barbaarikaunottaresta. Ei, sinun täytyy mennä.
Mutta ei paria tuhatta miestä, vaan monta tuhatta, enemmän kuin hän ottaisi vastaan. Sinä, Belisarius, johdat niitä." "Katso lahjojakin", kehoitti Aleksandros ja osoitti kallisarvoista kypressipuista, kullalla kirjottua rasiaa, jonka ovenvartija oli tuonut sisään. "Tässä on avain." Hän ojensi keisarille pienen, kilpikonnanluisen rasian, joka oli suljettu kuningattaren sinetillä.
Ensin Aleksandros jumalainen näin sanan lausui: "Veljeni armas, kai kovin viivyttää sua mahdoin, koska ma hiljastuin ohi oikean yhtymähetken."
Rauhass' erjetköön jo Akhaian kansa ja Troian, kyllin kärsiä saitte jo kohluja tään sodan tähden, jonka Aleksandros on aikaansaaja ja alku. Kohtalon säätämä kumpi on kuoloon meistä, se kuolkoon, mutta te muut sula solmitkaa sopu vitkaelutta. Tuokaa valkea jäärä ja musta nyt uuhi te uhriks Auringon sekä Maan, taas jäärän Zeulle me tuomme.
"Sinulla on hyvät olot. Aleksandros, kaunis ystäväsi on tullut takaisin. Hän jää luoksesi ja on oma herransa ja kypsynyt mies. "Mutta Anicius on vielä nuorukainen ja on, kuten tiedät, vanhemman veljensä Severinuksen ankaran komennon alaisena. "Tämä, joka ajattelee vain kostoa barbaareille ja vapaudentaistelua, ei koskaan suvaitsisi tätä hellää ystävyyttä.
"Noin neljänkymmenen viiden." Justinianus katsoi kysyvästi kuvaan ja sitten lähettilääseen. "Kuva on tehty viisitoista vuotta sitten", selitti Aleksandros. "Ei", sanoi keisari, "sinä erehdyt; tässä on vuosiluku, se on tänä vuonna tehty." Syntyi kiusallinen hiljaisuus. "No", änkytti lähettiläs, "silloin imartelevat maalarit kuten " "Kuten hovilaiset", täydensi keisari.
Mutta Teodora tuli hänen avukseen. "Miksi tuhlaamme aikaa puhelemalla kuvista ja vierasten naisten iästä, kun on neuvoteltava oman valtakuntamme asioista. Mitä tietoja Aleksandros tuo? Oletko jo päätöksesi tehnyt, Justinianus?" "Melkeinpä. Tahdoin vain vielä kuulla sinun mielipiteesi ja sinähän, sen tiedän vanhastaan, puolustat sotaa."
Malttamattomasti hän viittasi lähettilästä nousemaan proskynesiksestään ja kysyi: "No, Aleksandros, palaatko yksin?" Lähettiläs, kaunis, vielä nuori mies, vastasi: "Yksin." "Mutta kerrottiin viimeiset tietosi kuinka oli goottien valtakunnan laita lähtiessäsi?" "Kaikki on sekasortoista. "Ilmoitin sinulle viime kirjeessäni, että kuningatar oli päättänyt vapautua kolmesta ylpeimmästä vihollisestaan.
Soittosi ei, Afroditen ei suloantimet auttais, 54 kutrisi, muotosi muu, pölykössä kun pyörivä oisit! Arkoja iliolaiset on totta, sun aikoja muuten kai kivivaippa jo vaatettais, tihutöittesi palkka!" Hälle Aleksandros jumaluhkea vastasi jälleen: "Hektor, syystäpä nyt mua nuhtelit etk' asiatta.
"Me ihailemme", sanoi keisari hämillään, "puitteiden kauneutta." Ja hän ojensi punastuen kuvan hänelle. "Puitteissa", hymyili Teodora, "ei parhaalla tahdollakaan ole paljon ihailemista. "Mutta kuva ei ole huono. "Varmaankin goottiruhtinatar?" Lähettiläs nyökäytti päätään. "Ei ole huono, kuten sanottu. Mutta barbaarinen, ankara, epänaisellinen. Kuinka vanha hän lienee, Aleksandros?"
Päivän Sana
Muut Etsivät