Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Suuressa Aeneis-runoelmassaan on hän laulanut trojalaisesta sankarista Aeneaasta, joka paettuaan hävitetystä Trojasta tuli monen vaihtelevan seikkailun jälkeen Alba Longan emäkaupungin perustajaksi ja siten Rooman yhteiskunnan ensi alkajaksi sekä poikansa Askaniuksen kautta Caesarein suvun kantaisäksi.
On muistettava, että se oli yhtaikaa ja saman kuninkaan hallitessa, kuin Alba tuli maailman kuuluisaksi verilöylyistään ja julmuuksistaan Alankomaissa. Myöskin täällä espanjalaiset kokivat käännyttää asukkaita ainoaan vanhurskaaksi tekevään uskontoon. Suojellakseen maamiehiään näitä julmuuksia vastaan kutsui Paraguay'n maaherra, itse maassa syntynyt mies, jesuitit maahan.
Ei kuningasta vastaan ruveta, paitsi asetutaan ainoasti sen kuninkaan eteen, joka tahtoo ensimmäisiä kovan-onnen askeleita ottaa väärällä tiellä. ALBA. Sen mielinen kun sinä olet, tuntuu olevan turha yritys koettaa meitä saada yhtymään. Sinulla on kehno ajatus kuninkaasta ja halpa hänen neuvonantajistaan, jos sinä epäilet, ett' ei tätä kaikkea ole tuumittu, harkittu ja mietitty.
Päivät päästään ratsahilta ratsahille, pitää kemuja, on aina hauska ja puhelijas pöydässä, pelaa, ampuu, ja illat hiipii lemmityisensä luona. Toiset ovat tuntuvan taitteen tehneet elantotavassaan. He pysyvät kotona, ja heidän ovensa edusta näyttää siltä, kuin sairas olisi huoneessa. ALBA. Ruttoon siis, ennen kuin ne virkuvat vastoin meidän tahtoamme! SILVA. Minä saan ansaan heidät.
ALBA. Minä sinun nuorelle verellesi annan tämän kevytmielisen hyväntahtoisuuden, tämän varomattoman iloisuuden anteeksi. Ainoastaan elä unhota, mihin toimeen minut on lähetetty, ja minkä osan minä siitä tahtoisin antaa sinulle. FERDINAND. Muistuttakaa minua elkääkä säästäkö, milloin niin tarpeelliseksi näette! Poikani! FERDINAND. Isäni!
Sillä minä, jumaliste! en tiedä mitä enää sanoisin. ALBA. Onnellinen sattumus on sinut estänyt enemmän paljastamasta mielenlaatuasi. Varomattomasti auvot sinä sydämen-karsinoitasi ja syytät itseäsi paljon ankarammin, kuin vihamiehesikään voisi sitä tehdä. EGMONT. Tämä soimaus ei satu minuun.
Sillä vaikka kuninkaan aikomus ei olisikaan tulla, niin se ainakin on varmaan hänen aikomuksena, että uskotaan hänen tulevan. FERDINAND. Eikö isäni ole vielä tullut ulos? SILVA. Me odotamme häntä. FERDINAND. Ruhtinasten pitäisi pian tulla tänne. GOMEZ. Tulevatko he tänään? FERDINAND. Oranialainen ja Egmont. Minä huomaan jotakin. SILVA. Niin pidä se omana tietonasi! ALBA. Gomez! Herra!
Verkkaan vaaruu vaa'an kielo edes-takaisin; tuomareita näyttää syvästi ajatteluttavan; vihdoin painuu malja toinen, nousee toinen, kohtalon oikun henkäyksestä; ja se on päätetty. ALBA. Miltä näytti kaupunki? FERDINAND. Se on kokonaan antautunut alle-kynsin. Minä ratsastelin, ikäänkuin ilman aikojaan, katu katua sinne tänne.
Uskonto, niin sanotaan, on ainoastaan ulkokullan kimaltava verho, jonka takana vaan sen helpommin käy keksiä mitä vaarallisimpia vehkeitä. Ja kansa lyyhää hartaasti polvillaan, rukoilee pyhiä kudotuita kuvia, ja tuolla takana väijyy linnustaja saalistamassa sitä ansaan. ALBA. Ja tätä pitää minun sinulta kuulla? EGMONT. Ei täm' ole minun mielipiteitäni!
Se on valhe! huusi majuri kiivaudella, joka osoitti, että hän nyt vasta ymmärsi mitä Attila tarkoitti. Se ei ole totta! Täällä ei ole rovioita eikä kuningas Fredrik ole mikään Filip. Eikä Lewenhaupt mikään Alba. Mutta sittenkään ei Suomen kohtalo ole sen parempi.
Päivän Sana
Muut Etsivät