Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Joka mies kiiruhti akkunalle, ja Faller ilmotti Lentsin huoneet Morgenhaldessa olevan lumen alla. Faller riensi kirkolle soittamaan hätäkelloa. Harvat ne olivat, jotka kaukaa tulivat, kun ilma oli niin armoton, eikä tuulikaan vienyt kellon ääntä kauaksi. Pilgrim ja taiteilia olivat ensimmäisiä, jotka kirkolle tulivat.
Frans Blendenau istui akkunassansa leikitellen hajamielisesti vihriäisellä seppeleellä. "Sehän tuoksuu parhaiten kuihtuneena," jupisi hän, "sittenhän onkin parasta antaa sen kuihtua." Hän heitti sen akkunalle ja meni pukemaan päällensä. Joku päivä tämän jälkeen kuului taaskin pihassa tuo heleä lapsenääni, joka lauloi vihriäisistä seppeleistä.
"Kaikkien pahojen henkien nimessä", huudahti hän ja töytäsi akkunalle, "kuka se mahtoi olla?" "Missä minun jääkärini ovat?" huusi katteini, hänkin tointuen. "Kuinka ne konnat vahtia pitävät? Minä hirtätän jokaikisen jahka vaan ne saan käsiini!" Antti oli levottomana astunut ovelle.
"Käykäätte sisälle", sanoi Liisu ja saattoi nyt isäntää tupaan, jossa Mäkelän muori juuri oli lakannut villoja kehräämästä ja par'aikaa laski rukkinsa tuvan äärimmäiseen nurkkaan. Vieraan tullessa koira muristen hyppäsi penkin alta ja jopa haukahtikin. Rissa peljästyksissään pystytti selkäkarvojansa ja riensi akkunalle. Mutta muori, nähtyänsä vieraan, meni iloisesti vastaan, sanoen: "No kah!
Näin kirkui emäntä yhtenään, käveli akkunalta akkunalle levotonna. Joskus, vaikka se aivan harvoin tapahtui, oli isäntä piitynyt johonkin hetkeksi ryyppyjä ottamaan ja menettänyt markan pari, ja se oli emännästä kauhea asia, ei ryyppäämisen, mutta sen rahan hukan tähden. Rahan menettäminen, sepä se oikein sydäntä viilti.
Täm' oli kipua, juur kuolon kamppauksen kaltaista. Hän astui matalaan majaansa; laps itki täällä katkerasti. Hän oli jätettykin pimeään yksinänsä. Andreas meni ja asetti kynttilän akkunalle.
Silloin oli kreivi syöksynyt akkunalle ja pyrkinyt vimmatulla kiihkolla siitä ulos, lähteäkseen ajamaan takaa vierasta, jonka hän väitti olleen mieheksi pukeutuneen naisen, saman, joka oli syypää hänen onnettomuuteensa; mutta hänen yrityksensä oli kuitenkin estänyt paikalle kiiruhtanut vartija, joka ei ollut nähnyt vierasta ja siksi ensin luullutkin kreivin saaneen vain uuden hulluudenkohtauksen.
Se oli niin mädäntynyt että hän helposti saattoi siitä palastaa isoja kappaleita. Varovasti nousi hän akkunalle ja oli juuri aikeessa hypätä alas, kun hän kuuli huudon. "Vahtimies huutaa vaihetusta", ajatteli hän. "Nyt minun täytyy rientää ennenkuin patrulli palajaa takaisin, sillä kun ovi avataan, syntyy siitä ilmaliike, jonka vartio varmaankin huomaa". Tuumasta toimeen.
"Niin, naurakaa vaan, te", ajatteli Kyösti, raivoissaan pujoten nyrkkiänsä ja purren hampaitansa, "mutta lopussa kiitos seisoo, oli vaarin tapana sanoa ja niin minäkin sanon". Näin sanoen hapuili hän taasen akkunalle. Kasvonsa koskivat kylmään, jäätyneesen ruutuun, ja ajatellessaan vanhan isonisänsä tilaa, ei hän saattanut pidättää kahta kuumaa kyyneltä, jotka tipahtivat hänen silmistään.
Nyt on tapaus, jonka moista ei piakkoin ole tiedossa, ja yksin vanhat vatuneet eukot eivät saaneet pahaakaan rauhaa, ennen kun pantiin vaatteet heidän päällensä, että pääsivät istumaan akkunalle, vaikka kohta he asuivat niin syrjän puolella, etteivät mitään nähneet ja silloin tällöin ainoastansa kuulivat kulkuset kilisevän ja piiskat sutkahtavan.
Päivän Sana
Muut Etsivät