Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Truu soo»... Otti kaarakkansa ja rupesi pieksämään. »Vai et juokse, vai et juokse. Lähtee sinulta nyt juonet. Vai et juokse. Luuletko akkain edessä nyt olevasi. Vai et sinä juokse, vai et juokse. Tässä on semmoista, joka opettaa juoksemaan. Vai et juokse. Tokko loppuu juonesi. Vai et juokse.»
Minä olin siellä puhemiehenä mutta mitäs minä näitä jaarittelen, ne ovat akkain asioiksi joutavia. Suostui hän, kun kuuli että Valeella on velaton talo ja kun näki pojan olevan miehen näköisen.» »Entä muori, mitä hän sanoi?» uteli Suutari-Erkki. »Näyttihän tuo ensinnä vähän olevan tureissaan, mutta kun ei luvattu antaa tytärtä takaisin, niin rupesi naureskelemaan.»
Sitten mennään talon tupaan, missä vanhat eukot par-aikaa oleskelevat, toinen veisaten virttä ja toinen nakellen kortteja, itsekseen noituen. Nuorukaiset toinen naispuvussa antautuvat kiistelemään vanhojen akkain kanssa.
Annikkia kaksittain itkevät; kun yhdet lopettavat, toiset kaksi alkavat. Annikki kuuluu koskeen menneen. Pane kiinni ovi, ettei kuulu akkain ulina. Vie uhri kuolleen muistiksi saunakuusen juureen haltijalle! Tuoss' on, kaada kaikki, valele, että kerran saa tarpeensa. Viinaa se on! Viinaa! toisti Ilpo. Ka, viinaa on, voudin viinaa! Vouti kun tuhosi tytön, niin sen on viina kuolinuhriksikin omansa.
Kuuluuhan isäntä luvanneen ottaa Hanneksen vävykseen, jos hän sodasta palaisi, mutta se lieneekin sitte paljasta akkain juorua. Mutta miksikäs Lyyli on niin surullinen. Pakottaneeko isäntä häntä väkisin Matille menemään." Senlaisia puheita oli Lyylikin kuullut sivultapäin, mutta hän ei vastannut mitään eikä kukaan häneltä kysynytkään. Väen illallisella ollessa katosi hän.
Juha haastoi siinä, milloin reen vieressä paarustaen, milloin vähäksi aikaa jalakselle nousten, rovastille, mitä piika oli nähnyt ja mitä äiti sanonut: ettei Marjaa oltu vietykään väkisin, vaan että oli mennyt mielellään. Juha odotti, että rovasti olisi piiskan varrella hujauttanut ja sanonut: se nyt on akkain juorua, ei se ole mielellään mennyt.
Vaari ei vastannut mitään, solmi vain äänetönnä nuotan silmukoita. Hänellä nyt kerta oli oma ajatuksensa asiasta, eikä hän viitsinyt siitä ruveta sen enempää kinaamaan. Kestää sitä kinata akkain kanssa, jotka pieksävät suuta saadakseen olla äänessä! Kotvasen kuluttua hän virkkoi kumminkin puoliääneen: On sitä aikoinaan oltu marjahaluisia itse kukin, sinäkin ja muutkin.
Mikset itse sanonut ... onhan se suu sinullakin! vastasin minä närkästyneenä. Sinähän sitä olet ennenkin sanomassa ollut ... mutta nyt ei sinusta ollut minnekään. Sinuun sitä nyt luotettiin, mutta joka alkaa akkain itkusta heltyä Suus' kiinni! Minä teen, mitä tahdon, ja siihen ei ole kellään mitään virkkamista ... ei puolta sanaa!
Elä tartuttele akkain pakinoihin, sanoi Pasanen, vaan sanos, mitä pidät isäntäsi antamasta kontrahdista? Tuossahan tuo menisi, jos se olisi joku muu isäntä, vaan kun tämä on muka herännyt. Niin, ja sen yhden ainoan matkimisen tähden ei ottanut poikaasi. Muu sillä on mielessä, kyllä minä tiedän.
Mitä enemmän nyki ja riuhtoi, sitä enemmän täyttyi sydän kiukusta, puri hammasta ja toivoi kunnes päästäisiin metsään. Kyllä ruunikolta lähtisi juonet. Lähtisi varmaan. Jo päästiin metsään, josta sai koivuisen kaarakan. Oikein irvellä ikenin ja vihasta puhisten tuli kaarakoineen Jukke rekeen ja uhkaili: »Nyt et ole akkain edessä ruunikko. Nyt et juonittele akoille, nyt lähtee juonet.»
Päivän Sana
Muut Etsivät