United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun wihdoin tuli syys ja yöt pimeniwät, kun myrskyt ajoiwat raiwoisia aaltoja Lapinsaaren rannoille, kun waalea kuu loi satoja outoja warjo=kuwiansa louhikoisille rannoille, silloin waalea haahmo käweli louhten ja luotojen wälissä, se etsi sieltä jotakin, se etsi wielä silloinkin kuin sydän=yön hiljaisuus wallitsi maalla ja merellä, se puheli yksinään ja sopotti hiljaan: "nyt en woi sinua jättää, nyt wähemmän kuin koskaan ennen erään hetken perästä, se ei ole kuin silmänräpäys, minä palaan ah, tiesinhän minä, sinä et woi wiipyä kauan katso armaani, en ehtinyt wielä rannalta pois.
Waikka olin koettanut kaikki matkan esteet ja wastukset tuolla taipaleella laskuun ottaa, oli kuitenkin eräs semmoinen, josta ei minulla ollut aawistustakaan. Se oli luodewesi, jota kowat luode= ja länsituulet ajoiwat meren=lahtiin ja saarien salmiin. Hämmästyksekseni huomasin tämän jo ensimäisellä lahdella, sillä siinä oli jo niin paljon wettä, että rekeen kurkotteli.
Mitä sitten tapahtui, en enään muista, sillä tulin aiwan taidottomaksi. Ilta olikin jo, ja towerit ajoiwat erääseen taloon yöksi. Siellä he kantoiwat minut huoneeseen ja laittoiwat maata; siinä sitten nukuin, enkä herännyt ennenkuin aamulla." "No, miltäs sitten aamulla tuntui?" "Woi, rakas kirkkoherra, älkää sitä kysykö, miltä se tuntui.
Tällaisissa ajatuksissa tohtori kumppaninensa lähestyi Salojärweä. Molemmat ajoiwat wiimeisen matkan hiljaista juoksua, kunnes pieni puinen kirkko ja sen wieressä punaiseksi siwelty wähäinen asuinrakennus tuliwat näkywiin. Silloin kääntyi tohtori matkakumppaliinsa päin ja lausui: "Katsokaa, Anna, tunnettehan tuon paikan?" "Niin, minä tunnen", wastasi Anna.
Etimpänä asuwat pojat ajoiwat hewosilla, joku määrätty neito aina kumppaninaan, sillä niin oli maakunnan tapa, mutta lähempänä olewat samoiliwat juhlawaatteissaan pitkin teitä ja wainioita suurissa parwissa Linnalaa kohden, pojat kantaen neitojen myttyjä, ollakseen siten "morsian=piikojen kyytimiehiä". Nyt oli kaikki hääwäki jo kokoontunut Linnalaan; ei puuttunut enää muita kuin pappia.
"Mikä mummo?" kysyiwät nämä ja katsella töllisteliwät heitä. "Hän, joka tässä aina kaupitteli sikaaria, paperossia, siirappikakkuja ja karamelliä." "Emme me tiedä", sanoiwat he ja meniwät tiehensä. He kai eiwät olleet tulleet tuntemaan mummoa. Kauppatowerit ajoiwat majataloonsa. Talon asukkaat oliwat tulleet mummolle tutuksi Makkosen ja Mielosen kautta.