Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Vasempi käsi, jota vain käytetään muihin saastaisempiin tehtäviin, pidetään aina selän takana aterioidessa, ruokia laittaessa sekä ylimalkaan aina ruokia ja juomia käsitellessä. Muutamilta, sekä naisilta että miehiltä, olivat kaikki hiukset päästä ajellut. Muutamilla oli vaan päälaki paljas, toisilla taasen oli päälaella juhlallisen suuri tukkatöyhtö, mutta muualta ympäriinsä ajettu puhtaaksi.
Jos hän todellakin oli niin turmeltumaton ja kokematon kuin näytti, olipa toden totta synti tämmöinen kohtalo! Ajuri pysäytti. Jaha, me olemme perillä nyt! Joko nyt, oi sepä oli vahinko, minä olisin mieluusti ajellut pari tuntia tulematta uniseksi. Se oli niin lumoavan hauskaa, aivan kuin sadussa.
Siinä sai Pekka kuulla syntiluettelonsa, miten hän pikkupoikana oli isänsä vanhasta takista napin ottanut omaan takkiinsa, ja miten hän kerjätessään Pietolassa oli taikinan juurta syönyt ja antanut toisillekin kerjäläispojille, ja miten Rikkolan kanoja oli kerran ajellut, että olivat ilmassa sinkoilleet ja hätäyksissään lentäneet Tuhkalan muorin maitohuoneesen ja siellä viilit sotkeneet kuin puuron ja vellin ja rypeneet itsensä viilissä että talveksi oli tullut vasikan juomista, kun oli pesty ne kanat, ja kukko oli parkunut pestessä, että piika Riitulta oli korvat särkyneet ihan rämäksi, ettei kuule muorin toruntaa kuin vähän himinätä vaan.
Vähän matkan päässä siitä oli kappalaisen pappila. Kappalainen oli päässyt toiseen pitäjään kirkkoherraksi ja oli ajellut jättämässä hyvästiä entisille uskollisille sanankuulijoilleen. Nyt hän ajoi kotiinsa maantietä myöten. Mönkkönenkin joutui samassa vakonsa päähän, ja pappi pysähtyi häntä puhuttelemaan. "Jumalan rauha, isäntä Mönkkönen!" "Antakoon!" "Meillä on nyt kaunis ilma, jumalalta."
Mielen on vienehet minulta, Lakit korjat lappanehet, Entiset hyvät elämät Häpeäksi hämmentynyt. Toivoni tuli tomuksi, Ulos kulki kunniani. Herrat helsasit minua, Talonpojat taluttelit. Enpä yhen ystävänä, Enkä aljuna ajellut, Olin morsian monelle, Oli tuttuja tuhansin, Ylen paljon ystäviä.
Ja tietämättä pitojen syytä oli vaari ajellut parranhaivenensa ja pitkän, korvain taa kiertyvän harmaansekaisen tukkansa vedellä kastellut ja harjalla silittänyt. Ylleen oli saanut Franssilta lainaksi mustan syrtuutin, joka oli hänelle kovin väljä ja vähän lyhythihainen, sillä vaarilla oli kookkaan miehen pitkät kädet.
Jok' ei joutavia jaaritellut, Alennellut toisten ansioita, Rahan ei ajellut aartehia, Eikä herkkupöytiä himonnut, Valtain porstuviss' ei pokkuroinnut, Eikä kultatähtiä tapaillut, Huojunut ei joukon huudannasta, Kumarrellut päivän kuulumille.
Mitähän isä sanoo, kun hän saa sen kuulla?» »Sinä kai ilmoitat, vai mitä?» »Minä luulen, että hevonen itse tekee sen, jahka olet sillä ajellut». »Elä nyt riitele, Viking», äiti pyysi. »Voihan Johan Henrik ajaa varovasti ja Gudbrand antaa kauroja eteen. Ei hän tästä puolin enää montakaan ajomatkaa tee, kun pitää lukea lujasti.» Viking lähti harmistuneena huoneesta.
Lavitsat olivat keskellä koppia ja kaikki vangit jo makasivat. Niitä oli noin 70 henkeä, he makasivat vieri vieressä ja pää päässä kiinni. Vieraiden tullessa hypähtivät kaikki kahleita kalistellen pystyyn ja seisoivat lavitsain luona, vasta ajellut päänpuoliskot kumottavina. Kaksi jäi pitkäkseen. Toinen oli nuori mies, punanen, nähtävästi kuumeessa, toinen oli ukko, joka taukoomatta voivotteli.
Nehljudof muisti kahleet, ajellut päät, tappelut, irstaudet, kuolevan Kryiltsofin, Katjushan kaikkine entisyyksineen, ja häntä rupesi kadehdittamaan, ja haluttamaan osakseen samanlaista rikasta, puhdasta onnea, jota hän nyt oli näkevinään.
Päivän Sana
Muut Etsivät