Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Koska teitä eivät pidätä ne vaarat, jotka minua uhkaavat, ajatelkaa niitä vaaroja, jotka teitä itseänne uhkaavat. Minuako? Niin, teitä juuri. Te olette vaarassa joutua kiini, te olette vaarassa menettää henkenne siitä, että tunnette minut. Silloin en jätäkkään teitä enää.
Mutta Caesar kääntyi Senecion ja Sullius Nerulinuksen puoleen ja virkkoi: "Ajatelkaa, että tuskin puolet tämän päivän osalle määrättyjä kristittyjä saatiin pois tieltä."
No!... Huomaatko nyt itsekin jo?... Kuka käski sinun aina pelätä ihmisiä!... niinkuin nyt viimeksi isäntääkin juuri. Ja nyt en ymmärrä pelätä häntä enää ollenkaan! Ajatelkaa, Kreeta, hän kutsui minua Hallaan!... Hän lupasi odottaa minua...
Ajatelkaa mikä hirvittävä pakokauhu kaikkine kamaline seurauksineen olisi syntynyt niissä taajoissa ihmisjoukoissa, jotka sillä haavaa olivat kerääntyneet Unionin- ja Aleksanterinkaduille ja vallankin niiden risteykseen, jos olisin asettanut raa'an voiman maltin ja viisauden vaatimusten yläpuolelle. Se olisi ehkä johtanut siihen, että satoja naisia ja lapsia olisi tallattu kuoliaaksi.
"Mutta ajatelkaa vaan, minä en siitä paljoa huoli" hän nipisti peukalonsa ja etusormensa "armonleipä maistuu minusta oivallisesti, sentähden ett'en voi päästä vapaaksi ajatuksesta, että minulla on oikeutta sedän leipään. Paitsi sitä oli hynin totta, mitä tänään kirjoitin Dagobertille: te vingutatte ensimäistä viulua sedän teepöydässä, kun Eckhof on joutunut epäsuosioon.
Näkyi ilmeistä ja kuului äänistä, että isä ja poika olivat ennenkin näissä asioissa törmänneet yhteen. Thure on sellainen fennomaani, että se on oikein kauheata, päivitteli professorska, koettaen tehdä sen leikillä ajatelkaa, että hän on saanut päähänsä ruveta suomentamaan »Wilhelm Telliä.» Miksi juuri »Wilhelm Telliä»?
Samassa tuli upseeri ulos, seurassaan kaksi miestä, jotka taluttivat Dominiquea. "En koskaan, en koskaan!" huusi tämä. "Olen valmis kuolemaan." "Ajatelkaa tarkoin", lausui upseeri. "Sen palveluksen, jonka te kiellätte minulta, voi joku toinen tehdä meille. Minä tarjoan teille elämän, olen jalomielinen kysymys on ainoastaan viedä meidät Montredoniin metsän lävitse. Siellä löytyy kai polkuja."
Ajatelkaa, jos me olisimme pudonneet tuonne! Ei, tätä ei saa sallia. Hänen täytyy sulkea luukku tai tulla paikoilleen tänne. Mitä hän tekee? Missä hän lienee?"
Suuri Jumala! sanoi rouva Bonacieux, painaen kädellään poveansa, sydämmeni on pakahtua, minä en voi käydä. Rohkeutta vaan, rohkeutta! Ajatelkaa että neljännestunnin perästä olette pelastettu ja että mitä nyt teette, sen teette hänen tähtensä. Niin, niin, kaikki hänen tähtensä! Yhdellä ainoalla sanalla olette antaneet minulle rohkeuteni takaisin. Menkää, minä tulen sitten.
En, mutta ajatelkaa, mitä pahaa olen hänelle tehnyt, kuinka syvästi olen häntä loukannut. Olen ajanut hänet pois kotoaan, puolisonsa ja lastensa luota, olen häväissyt häntä kahdenkesken, häväissyt häntä muiden läsnäollessa, häväissyt häntä koko Ruotsin nähden sanomalehdissä. Olisi luonnotonta, jos hän voisi antaa minulle anteeksi. Koettakaa! Koettakaa? Enhän saa häntä käsiini.
Päivän Sana
Muut Etsivät