Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Semmoisena oli hän sittemmin osallisena Kaarle XII:nnen verisissä retkissä ja sai virkaeron 1712 eläkkeellä, jota kuitenkaan köyhien aikojen tähden ei hänelle koskaan maksettu. Siitä hän ei sentään valittanut. Miksi ei hän samoinkuin esi-isätkin kärsisi ja uhraisi kun valtakunnalla oli kovat ajat.
Mutta ajat ovat muuttuneet ja käsityskanta siihen aikaan oli aivan erilainen. Hän itse oli erinomainen opettaja, kyeten herättämään ja kiinnittämään oppilaiden mielenkiinnon aineeseensa, ja myöskin muiksi opettajiksi kouluunsa oli hän hankkinut eteviä pedagoogeja.
Mutta pohjolan kesä on lyhyt ja kun alkoivat pimeät ajat ja samalla syysmyrskyt myllertää rannikoillamme, eivät laivat enään uskaltaneet lähteä onneaan koettelemaan meidän vaarallisilla luotoja kalliokarivesillämme, vaan asettuivat talviteloilleen useimmittain jo lokakuun alussa.
Vaan hän ei valittanut: hän oli tottunut rauhallisesti kärsiväisenä kantamaan kaikki vastoinkäymiset; vanha äitinsä isä lausui hänelle usein: "Me olemme köyhät. Kärsikäämme kaikki, mitä Jumala lähettää sekä pahat että hyvät ajat. Köyhät eivät saa tahtoa".
Ennenkuin vielä opin kunnollisesti puhumaan, olin kerran sairaana. Makasin vuoroon kätkyessä ja vuoroon äidin sängyssä, johon äiti minut joskus nosti. Olin niin sairas, että en voinut päätäni sängystä kohottaa, en voinut syödä mitään, enkä juoda, muuta kuin vettä. Makasin usein pitkät ajat horroksissa, mutta aina kun heräsin, kysyin äitiä.
Minä sanon kuin te, Antti, että jos minulla olisi yhtä paljon voimaa kuin halua, ottaisin minäkin kiväärin käteeni ja menisin vihollista vastaan. P le! Minä muistan kyllä vanhat ajat. Olisitte vaan olleet mukana Porrassalmella, jossa eversti Döbeln sai haavansa otsaan, Savitaipaleella, Kärnäkoskella ja monessa muussa paikassa. Hei, kuinka vihollinen sai selkäänsä, varsinkin Porrassalmella!
"Tehkäämme niin," vastasi Synnöve ja pysähtyi. Siinä paikassa ei ollut marjoja, joita ottamaan hän olisi voinut kumartua, sen oli Thorbjörn kyllä merkille pannut; mutta Synnöve oli saanut pitkän korren, johon hän nyt pujotteli marjoja. "Tänään elävästi juohtui mieleeni ne ajat, jolloin me kävimme rippikoulua," alkoi Thorbjörn. "En minäkään voinut olla niitä muistelematta," vastasi Synnöve.
Niin, seuraelämä, ja ha... Sitä en minä ole juuri koskaan ymmärtänyt, muulloin kuin nuoruudessani, kuin meitä oli muutamia ystäviä maljan ääressä. Se oli elämää ja tupakansavua niin, että oli kuin pilvihattaroita katossa, ha, ha! Mutta toiset ajat, toiset tavat... Ja. kuuleppas seuraelämästä, niin tietää äiti sen asian juurta jaksain.
Ajat, rouvani, ovat vaarallisia, ja nuot metodistat näyttävät pesiintyneen myöskin tänne. Mutta tässä tapauksessa ilmi-antaja varmaankin on erhettynyt." "Kenties, äitini," minä rohkenin virkahtaa, "ilmiantaja on joku semmoinen, joka ei itse kuulu kirkkoon.
Luuletko sinä, että ajat enää ovat samat kuin meidän nuorra miessä ollessamme, jolloin oli tanssiaisia ja ylioppilasiltamia joka viikko, jolloin ihmiset vielä kävivät teatterissa ja tapasivat siellä toisensa?
Päivän Sana
Muut Etsivät