Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Hänen ei kauankaan tarvinnut tehdä sitä, ennen kuin hän keksi muodon vaistomaiselle, mutta kuitenkin päivänkirkkaalle aistimukselleen. Aistillinen hymy se oli ollut. Sitäkin aistillisempi, kun se oli ikäänkuin hillittynä, häpeiltävänä poreena vasten Liisan omaa tahtoa pinnalle ilmestynyt. Muttila vaikutti siis Liisaan heti ensi hetkestä aistillisesti. Se oli hyvä tietää Johanneksen.
Kuinka evätä mitään niin pyhältä ja aineettomalta olennolta, jonka hän oli luullut olevan kohotetun kaikkien maallisten intohimojen yläpuolelle? Jäljestäpäin tulit ehkä sentään huomaamaan erehdyksesi, naljaili Johannes. Kyllä, vastasi Liisa samaan nuottiin. Et sinä niinkään pyhä ja aineeton ollut. Siinä hän oli sangen oikeassa. Johannes oli päinvastoin perin aistillinen.
Kuitenkin, se oli jo kuollut ajatus Henrikille, se oli jo ikäänkuin irrallaan ja sen aistillinen vaikutin näkyi hänelle selvästi. Kun Hannan huolestunut levottomuus oli korkeimmillaan, sanoi Henrik iloisesti: Ei mutta Hanna! Sanoinko minä hyvästi herra Stråhlmanille? Hanna tuli iloiseksi kuin lapsi, nauroi ja puhui kauan siitä asiasta. Kuitenkaan ei Henrik vielä voinut laskea kaikkea käsistänsä.
Sattuu tosin usein, että avioliiton soimijat eivät ole toisillensa henkisesti vieraita; mutta kuinka paljoa useammin käy niin, että aistillinen viehätys yhdistää aviopuolisoiksi kaksi luonteeltaan ja kehitykseltään toisilleen kokonaan vierasta olentoa, että, kun aistillinen tenho luonnon pakosta on kadonnut, nuo kaksi jäävät seisomaan vastakkain, vento vieraina toisilleen ja tuntien yhä kasvavaa kolkkoutta.
Kuuma, aistillinen henkäys käy yli suomalaisen kirjallisuuden. Aistielämä, aisti-ilo, aisti-kultuuri astuvat ensimmäisen kerran suurina elämänkysymyksinä Suomen kansan eteen. Ihmisluonto, sen sijaan että sitä ennen oli kaikin tavoin koetettu tukahduttaa, vaatii tulla viljellyksi tältäkin puoleltaan.
Tuo kaunis tyttö, jolla oli aistillinen suu ja lapsellisen julkeat silmät, näkyi luodunkin herättämään levottomuutta ja epäluottamusta. "Te odotatte herra Séguinia", sanoi hän vihdoin. "Minä tiedän, että hän on kutsunut teidät tänne; hän tulee varmaankin pian kotiin." Mathieu, joka oli tarkastellut tyttöä, tahtoi tehdä kokeen. "Hän on ehkä mennyt ulos vaimonsa kanssa", sanoi Mathieu.
*Rebekka*. Kaikki muu, tuo inhottava, aistillinen halu, erosi minusta kauvaksi, kauvaksi pois. Kaikki kiihkeät intohimot vaipuivat vienoon rauhaan. Mieleeni laskeutui tyyneys, hiljaisuus sellainen kuin lintujen *lepokallioille* sydän-yön auringon aikana siellä pohjoisessa . *Rosmer*. Puhu enemmän siitä. Kaikki mitä tiedät.
Epämiellyttävä oli hänestä myöskin tuo itseensäluottavainen, inhoittava, vapaamielinen Kolosofin ääni, epämiellyttävä tuo härkämäinen, arvostaan varma, aistillinen ukko Kortshaginin olento, epämiellyttävä nuo kansallisen Katarina Aleksejevnan ranskalaiset lauseet, epämiellyttävät guvernantin ja kotiopettajan hämillä olevat kasvot, ja erittäinkin epämiellyttävä tuo asemasana »hänen», jota oli hänestä käytetty...
Mutta kun me emme ymmärrä käyttää järkeämme, kun emme kuuntele sydämemme ja omantuntomme ääntä, vaan annamme vallan eläimellisille vaistoillemme, silloin kutsumme esiin kärsimyksen ja tuskan jumalattaret inhimillisen olemuksemme syvyyksistä. »Eteen tehty kiertää». Me itse itseämme rankaisemme, ja elämä meitä opastaa ja kasvattaa. »Vahingosta viisaaksi tullaan». Kärsimys on vain näennäinen paha aistillinen paha, ei henkinen.
Kun kaipuu vihdoin lakkaa kaipaamasta, Kun pyhä salaisuus, tuo alaston, Ei pirun juonta oo vaan Jumalasta! Lauluni. Lie lauluni liian aistillinen Ja uhkuva mehunsa mukaan! Tulis herätyshuutona kaikua sen Ja laulaa uljuutta rukkaan. Sepä lapsi on maiden lounaisten, Miss' Ithakan myrtti käy kukkaan; Jää Pohjolan karhuntaljallen Mun hehkuva viinini hukkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät