Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025


Johan me olemme ruvenneet sitä itsekin ajattelemaan, mutta kun tämä kortteeri on niin ahdas ja me olemme sen koko vuodeksi vuokranneet, niin täytyyhän sitä kevääsen asti erillään pysyä. IX:s KOHTAUS. Edelliset, Karhi. Tulee oikealta. Kas, siinähän sinä oletkin. Tulen teiltä juuri. Hyvää iltaa, Aili! Tervehtii. Olin Ailin luona ja he tulivat nyt minua saattamaan.

Mutta venhe läheni Jahtirannan talon rantaa, minkä huomattuaan Kaisa juosta loimotti rantaan ja huusi: "Kuinka Aili voipi, onko Aili mukana?" Rovastinna huiskutti nenäliinallaan, ja huusi vastaan: "Kaisa, Kaisa. Sinä hyvä Kaisa. Aili on terve kun käki. Täällä on venheessä Aili".

Meidän asiamme on hyvissä käsissä, HannaAILI. Katkerasti. Lupasivat, niin mutta eivät ole mitään voineet. YRJ

Aili, yksin. Tulee hitaasti oikealta. Hän läksi... Kummallista! Miksi tuntuu niin tyhjältä rinnassani taasen? Vai rakastanko häntä todella niin suuresti.

AILI. Eikö hän sitten uskonut saavansa tänne enää elävänä palata? HANNA. Hän oli menettänyt siitä kaiken toivonsa. Meidän ei olisi sentään pitänyt päästää häntä sinne. Meidän olisi ehkä sittenkin pitänyt koettaa vaikuttaa siihen, että hänkin olisi lähtenyt Ruotsiin niinkuin kaikki muut. AILI. Luottavaisesti hymähtäen. Ei isä siinä asiassa olisi antanut kenenkään vaikuttaa itseensä.

Olihan se arvattava. Se oli se ainekirjoitus? AILI. »Oikeus maan perii». Mutta oikea syy oli tietysti se, ettei karkoitetun tytär voi olla opettajana koulussa, joka nauttii valtioapua ja on juuri pyytänyt lisää. Mutta sekin on pikkuasia. HANNA. Se oli kuitenkin sinun ainoa tulolähteesi.

Mutta sitten rupesivat kaikki pitäjän herrasväet huhuamaan, että Aili oli kihloissa pastorin kanssa. Herranen aika, kuinka se harmitti Ailia, ja hän päätti näyttää kaikille, että kyllä hän ei ole kihloissa pastorin kanssa eikä ikinä tule. Ja hän näytti. Mutta ei se ollut se se naurettava juttu. Se alkoi vasta sen jälestä kun Agnes tuli pappilaan. Agnes oli 17-vuotias ja kaunis kuin päivä.

Martha kumartui alas ottamaan hameen mittaa. Aili ihmetteli hänen kaunista mustaa palmikkoaan, joka oli kierretty päälaelle hopeisen nuolen ympäri. Ja hän on muutenkin niin kaunis. Pitkä ja solakka. Ja luonteeltaan erinomaisen rakastettava, sen sanovat kaikki. Hän tietysti pitää teistä äärettömästi? En tiedä. Ettekö tiedä? Tiedän vainenkin. Hän ei, en minä ilkiä sanoa. Sanokaa pois.

Hänen kasvonsa värähtävät, mutta hän voittaa vielä liikutuksensa. AILI. Et siitä meille mitään kirjoittanut. HANNA. Hetken päästä. Ajattelin, että se menisi ohi, kun aika kuluu. Mutta se vain paheni. Hän meni lopulta melkein puhumattomaksi, vaipui alakuloisuuteen, joka oli sydäntäsärkevä ja josta sain hänet nostetuksi vain lyhyiksi hetkiksi.

Hartin ja Professori tulevat totisen näköisinä. No, herra professori? Kuinka on laita? Hm! Puhukaa Herran tähden. Professori pudistaa päätään. Mitä? Aili tulee ovelle, nojaa käsiään pihtipuoliaisiin, kuuntelee. Olisi pitänyt minut ennen kutsua. Eihän toki vielä vaaraa ole? Vaaraako? On! Mitä sanotte! Onko hän arveluttavasti kipeä? Ei vielä arveluttavasti, mutta se voi siksi muuttua.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät