Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Kreivi luki ja hymähti hyvin ystävällisesti. "Aivan niin, kuin odotinkin", puhui hän ystävällisesti päätään nyökkien ja poikaansa olalle taputtaen. "Opettajillesi olen maksanut sievoset summat ja eipä olisi kumma, jos olisit ollut muita tutkittavia etevämpi. Arvasin sen edeltäpäin." "Ja kuitenkin oli minua yksi etevämpi, joka minut voitti", sanoi Adelbert.
"Juuri kuin ei tuon metsämaiseman jokainoasta puusta paistaisi enemmän neroa, kuin koko Helenasta ja mainion professorin kaikista tauluista yhteensä", sanoi Adelbert hienolla ivalla.
Georgin sydämmeen tuo ilvehtiminen koski kipeästi. "Adelbert!" nuhteli hän, ystävänsä kättä puristaen, "huomaan sen tapahtuneeksi minkä olen varonut; sinun on käynyt huonosti.
Samaan aikaan kuin Adelbert astui isänsä työhuoneeseen, avasi Georg Wald pienessä naapuritalossa vastapäätä oven vanhempainsa köyhään huoneeseen ja hiipi hiljaa sisään vuoteen viereen, joka anasti yhden osan huonetta. Hän kumartui vuoteen yli ja kuunteli. "Isä nukkuu", jupisi hän. "Tahdon odottaa kunnes hän herää."
Kun tarmokkaan työsi ja taistelusi hedelmiä olet nauttimassa ja muille hyvyyttäsi jakelemassa, silloin tulen luoksesi kysymään vieläkö onneton olet ja epätyytyväinen. Mitä silloin vastaat?" "Että olen onnellinen ja että siitä saan kiittää sinua", Adelbert huusi ja heittäysi innoissaan ystävänsä syliin. "Niin, sinua seurata haluan, sillä puheesi on tosi.
Hänen kättään puristettiin, surkuteltiin että hänestä piti luopua pitemmäksi ajaksi, hänelle tehtiin ylenmäärin lupauksia järkähtämättömästä rakkaudesta, ja Adelbert mietti: "Ei ole näen mä vaikea asia, kun on rikkaat vanhemmat, päästä ihmisten ystävyyteen."
"hovimestari" eli holhooja oli kevytmielinen ja tunnoton ihminen, joka enemmän yllytti häntä hulluihin tekoihin kuin varoitti niitä jatkamasta, arvellen muka Adelbertin olevan siksi rikkaan, ettei oppia tarvinnutkaan. Adelbert syöksyi toisesta nautinnosta toiseen ja yhä uusiin huveihin.
Hänen vaimonsa toi minulle taulun. Huolet ja puute kuvastuivat hänen kasvoissaan, minun kävi häntä sääli. Kuva ei ole huonosti maalattu, se on tosi; mutta hinta, viisikymmentä louisdoria, on kuitenkin kovin suuri." "Ja mitä tuo Helena taulu mahtaa maksaa?" kysyi Adelbert. "Kaksisataa louisdoria; polkuhinta!" huudahti kreivi.
Täytyy kannattaa taidetta, poikani." "Hyvä, hyvä, isä rakas", virkahti Adelbert, joka ei halunnut kuulla pitkää esitelmää maalaus- ja kuvanveistotaiteesta. "Se teitä tyydyttää ostaa maalauksia, ja minun ei sovi tehdä muistutuksia mieliharrastuksistanne. Ostakaa yhä eteenkinkäsin semmoisia, onhan teillä varoja siihen.
Oikeata onnea ei käy rahalla ostaminen, sillä se kasvaa tuoksuvana kukkana vain pyrkimisestä jalon ja hyvän perään, vakaisesta työstä ja uutterasta voimain ponnistuksesta." Adelbert piti sanansa ja Georgin ennustus toteutui. Mahtavan kuninkaan ministerinä hän levitti siunausta suuren kansan keskuuteen, ja Georg oli hänen apulaisena, uskollisena ja rakkaana ystävänä.
Päivän Sana
Muut Etsivät