Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Sitten näin suurten kaupunkien kaduilla niin paljon saastaa ja irstaisuutta, ettei minulla ennen ollut siitä aavistustakaan, mutta se oli minusta vain surullista eikä muuta... Ja nyt?... Minusta tuntui kuitenkin kuin sinä olisit haukkunut äsken? Nyt istun minä tämän sinisen sillan päässä ja vartioitsen tietä Höyhensaarille.
AKSEL. Teidän terävä järkenne on ainoalla katsahduksella käsittänyt sieluni sortuneen tilan. Te olette kauan tietänyt asioita, joista Berthalla ei ole aavistustakaan ollut; teille ei hirmuinen, vastustamaton pelaamisenhimoni ole mikään salaisuus ollut. AMALIA. Hyvät ihmiset! Se on siis totta!
Samat kyselyt kuin kotona: »Mistä kaukaa ollaan? minne mennään?» samat: »ooho! vai niin! no, elähän! Kaikkiakin. Ei tässä maailmassa!» nuo huudahdukset sen johdosta, kun kuulevat, että Suomi on siellä ja siellä, niin ja niin monen päivänmatkan päässä. Ei muuten aavistustakaan, missä Suomi on, ja kummako se, kun ei muuan mies tiennyt missä Sveitsikään.
Hänen muutoksensa ei jäänyt Esteriltä huomaamatta, ja hän ymmärsi, että jokin syy siihen oli, että jotain oli tapahtunut joko Bengtin ulkonaisessa tai sisäisessä elämässä, mutta mitä, siitä ei hänellä ollut aavistustakaan; sillä huhut, jotka liikkuivat kaupungilla, eivät olleet saapuneet hänen korviinsa.
Joju oli nyt ollut kaksi kuukautta uudessa kodissaan, lukenut joka päivä määrätyn ajan rehtorin johdolla, saanut uuden puvun ja tullut kauniin, reippaan ja sievän pojan näköiseksi. Hän oli köyhän lapsen tavoin iloinnut huoneestaan ja vaateestaan, hyvästä ruoasta, sievästä puvustaan ja kaikenlaisesta mukavuudesta, josta hänellä ennen ei ollut aavistustakaan.
Morange käveli yhä edestakaisin kuin unissakulkija, eikä hänellä näyttänyt olevan aavistustakaan siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui. Beauchêne katosi ja tuli pian takaisin kirjoitettu lista kädessä. Hän käveli ensin vähän aikaa edestakaisin, mutta istahti sitten kirjoituspöydän ääreen, joka oli tuotu pois Mauricen huoneesta.
Sellainen pieni pahuus, joka näyttelee koko romaanin vanhuksien selän takana, ettei siitä ole aavistustakaan", huudahti amtmanni vaivoin salaten rajatonta hämiänsä. "Mutta te saatte hänet, herra Markus te saatte hänet! Olethan sinä, pikku Sannani, yhtä mieltä minun kanssani tässä?" "Sydämeni pohjasta, rakkahimpani, armahimpani!" sanoi vanha rouva syvästi liikutettuna.
Ei koskaan keskustella joutavampia asioita kuin vähää ennen suurta päivällistä. Kaikki halavoivat toimeen ryhtyä tai on heillä kuolettavan ikävä, mutta ei kukaan sitä ilmaise. Kaikki koettavat näyttää siltä, kuin heillä ei olisi aavistustakaan siitä, mikä on odotettavissa, tai etteivät he laisinkaan välitä tämän maailman hyvyyksistä.
SYLVI. Kas, tuolla on Aksel sinä tulet kuin kutsuttu, holhooja-setä. Sepä hauskaa. Mitä kuuluu, neiti? SYLVI. Niin, tiedätkös, mistä täällä on kysymys? Ei, minulla ei ole aavistustakaan. SYLVI. Että me menemme tänä iltana tanssiaisiin. SYLVI. Mitäs sinä siitä sanot, Aksel? AKSEL. Vai niin, vai »menemme me tanssiaisiin?» Ketkä me? SYLVI. Me kaikki tyyni. Sinä myöskin. AKSEL. Jopa jo!
Me kuulumme tulevaisuuteen, josta teillä ei ole voinut olla aavistustakaan, sukupolveen, josta ette tiennyt mitään, ennenkuin näitte meidät. Te taas olette saman sukupolven jäsen, kuin esivanhempammekin. Me tunnemme heidät, mainitsemme alituisesti useiden teidän aikalaistenne nimiä. Olemme tutkineet teidän ajatus- ja elantotapojanne.
Päivän Sana
Muut Etsivät