Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Sakari, josta tässä oli kysymys ollut, ei ollut virkkanut sanaakaan. Nyt, kun Aappo meni hevosen luo ja Liisa vetäysi tupaan, sanoi hän miettien: «Sisar Liisalla on oikein, kun hän sanoo, että sinä houkuttelemalla saat minut merelle. Sano nyt niinkuin Jumalan edessä, onko meri sinun mielestäsi parempi kuin maa?« «Jumala nähköön, ei sinussa näy olevan itsessäsi kuntoa ensinkään!
"Sinun sanasi ovat herättäneet Saaran omantunnon", sanoi Simo kovemmin Aapolle, "hän ei ole enää meitä vastaan". "Joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme," arveli Aappo. Hirmuiset olivat Simon viinan himot.
"Mahdollisesti ovat he yhtä viisaita, kuin meidänki pastorimme, että asettuvat kauniisti syrjälle ja antavat ahtaasta portista meneväisten mennä, vaan kumminki ovat he sokeat taluttajat, ja taitaako sokea sokeata taluttaa, eivätkö he yhdessä kuoppaan lankea", arveli Aappo. Minä en voinut mielessäni oikein päättää minkä verran Aappo oli oikeassa, ja en siis hänelle mitään vastannut.
Siskonsa ja veljensä seisoivat hänen ympärillään, suu auki ja silmät renkaina. »Minä sain lemunaatia ja kahvia ja nisua jos kuinka paljon, piparkakkuja ja pritsässiä ja kaikkia ... ja konvehtia ...», luetteli Aappo yhteen henkäykseen. Toisilla lapsilla herahteli vesi suuhun. Aappo oli tuonut monta makeaa kertomusta kaupungilta, joista heillä oli siis oma käsityksensä.
"Jesuksen nimessä ja veressä annan minä sinulle sinun syntisi anteeksi", sanoi Aappo. "Voinko olla nyt turvattu?" kysyi Simo tyyntyen.
Kun ajatteli huomiseksi hautajaisia tyttöjen kanssa, aivan kuin sillä äitiä lohduttaakseen, niin tuntui sekin mahdottomalta, kun Aappo oli vihassa eikä ollut miten sovittaa Aappo. Hän riemastui, kun Viitasen isäntä pyysi viemään hevosta laitumelle. Sillä emäntä oli siitä hyvästä antanut hänelle aina nisuleipää, jonka Liisa sitten vuorostaan antoi Aapolle papin palkkaa.
Aappo puheli yhtä ja toista tavallista, viipymättä missään asiassa, laski leikkiä ja oli hyvin tuttavallinen puheessaan ja käytöksessään. Suru ei häntä painanut, sen huomasi Elsa heti, päinvastoin oli hän iloinen ja huoleton, ylimielinenkin. Aivan toisenlainen oli hän kuin Elsa oli luullut.
Eikö minulla ole lapseni yli valtaa?" sanoi tulistunut isä. "Ei niin paljon, että saisitte häneltä hengen ottaa, milloin tahdotte", sanoi Aappo. "Mutta minä olen isä ja minä annan hänelle selkään tässä teidän kaikkien nähden", sanoi isä vihasta kähisten. "Mutta jos sen yritätte tekemään, niin silloin saatte minun kanssani tekemistä", sanoi Aappo, ja sivalsi tuolin häneltä pois kädestä.
Elsalle se oli mieleen, sillä hän oli usein toivonut tapaavansa Aappoa jossakin sopivassa tilaisuudessa senkin vuoksi, että kysyisi Jorista, josta Aappo varmaankin tiesi jotakin. Ja hän oli kuin odottamalla odottanut, että Aappo joskus tulisi tahtomaan häntä kävelemään, jolloin saisi puhella kaikesta.
Kaurismaan Aappo, joka nyt kulki säännöllisesti työväen mukana, huomasi kyllä Simon surkean tunnon hädän, mutta hän ei pitänyt sen parantumista niin kiireellisenä, koska oli vakuutettu siitä, että kuta auttamattomammaksi Simo tilansa näkee, sitä helpompi hänen on saada hänet valtaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät